Week in Italy - Reminescence

Life has been fairly hectic recently, well, the whole winter. I had my defence in last September and had a couple of important work deadlines right after that. Fortunately, I managed to get away on a holiday in Italy for a week in October. Now, in the middle of "bull weeks" (härkäviikot, direct translation, meaning the long weeks of January and February without holidays), it's timely to look back and reminisce about the trip. At the same time, I'm dreaming of future travels.

I would have million things to tell you but it's a bit difficult to remember all after a half a year... I'll try, and the pictures tell the rest!

We, meaning me and my then boyfriend (my now husband), flew to Milano and stayed in Chiari mostly, where the family of my Italian friend lives. We stayed at aunt Rosi's in her beautiful home. I still wonder how the Italian houses are so elegant and stylish. Rosi has a spaceous home, and on the first floor, she has her sewing shop (she's a dressmaker). How convenient is that! Also the parents of my friend have their laundry in the first floor and they live upstairs. I admit to be a bit envious of that every time I'm driving a minimum of 25 minutes to work...

I got a sneak peak of the Northern Italian hospitality on my first trip to Italy in August 2012. I enjoy the cultural exchange and the language learning. I took an intensive Italian course in the university during last summer and it has definitely paid off! Italian is not too difficult to learn for a Finn who knows her French. This time it was possible to communicate somewhat with also the relatives who don't speak English. And my Italian got way better after the third glass of wine or grappa...

Chiari is a nice small town in the province of Brescia in Lombardia. The center is small and the roads are like a labyrinth. We visited Bergamo and actually got engaged there. This is our engagement photo, though the photographer, my friend did not know it at the time... There was a world's market going when we were visiting. I found some jewelry there, and of course, nice big blocks of speck!






On the third day we hopped on a train to Firenze - oh, I love the speedy trains, it feels as you're floating in the air. Firenze is so picturesque that it's difficult to even describe it. Luckily we had my friend as a guide, because otherwise it would have been impossible to choose what to see. There are so many beautiful places in Firenze and how do you choose the best places if you have only one day to spend in there? And yes, I know it's Florence in English but why to call it so if it's Firenze in Italian (and in Finnish)? Same applies to Milano, Toscana etc.




In Firenze, we walked up to a hill where you can see all over the city. Nice view to look at when you're enjoying your lunch in the open air.





We stayed a few days in an agriturismo in Toscana. The weather wasn't too sunny but quite ok. Who wants to walk around if it's +35C degrees? And when there's plenty of good food and wine, I really can't complain. I've become lazy busy so the photos are not modified in any way. Colour corrections could've improved them but here are the authentic ones.




In Toscana, we also saw Pisa but wasn't a major, life-changing place. It's one of those places that you should see but after you have, there's nothing too special about it. The tower is beautiful but the city itself is quite touristic, if you ask me. There are beautiful architecture to see in Pisa but not worth all the talk, I think.





One of my favourite places that we saw during the trip was Siena.




Siena has the weird horse-riding tradition and this is the square where they run.



Back in Chiari we visited a farm that produces cheeses. And this is a small producer! The cheese consumption must be zillions of kilograms!





We also visited the Lago d'Iseo. There was quite a fog over the lake which made photographing not so easy.




We briefly visited Milano, too. Here are a glimpse of the railway station and the cathedral Duomo di Milano. Beautiful architecture, isn't it, but how on earth they could've installed a huge screen for advertising on the side of the cathedral?




I'm so in love with Italy that even the views that are a little shabby look charming to me...



All in all, I can say that the trip was amazing plunge to the Italian culture. I wish to be able to pay it back sometime. Ciao, arrivederci!

And why this is in English? Well, my Italian is not yet that good!

Un croix

Eestin kierros

Kesälomalla piipahdettiin pari kolme päivää Virossa. Mukaan otettiin auto ja suunnaksi paikat, joista emme olleet kuulleet aikaisemmin mitään. Tallinna on jo aika nähty ja näin heinäkuussa Pärnu, Saarenmaa, Hiidenmaa, sun muut yleisemmät lomakohteet lienevät suomalaista pullollaan.

Suuntasimme reippaasti Tallinnasta itsään. Ensin piipahdus Rakveressä, josta löytyy komeat linnan rauniot sokkeloineen ja keskiaikaisine ravinteleineen. Kaikkea ei oltu pureksittu auki vaan raunioiden sokkeloihin oli mukavasti jätetty eksymisen tunnetta.

Rakverestä lähdettiin Toilaan, Suomenlahden rannikolla sijaitsevaan kaupunkiin, josta löytyy Toila Spa. Junior-sviitti rohkeat 120 euroa yö sisältäen myös kylpyläosaston, saunojen ja kuntosalin käytön ei mielestäni kovin paha hinta. Ja kun huoneen hintaan kuuluu oma privaatti poreamme, kylpytakit, läpsykkäät, kaikki. Ei mitään tylyä lisälaskutusta kaikesta nippelistä kuten muissa käymissäni (suomalaisissa) kylpylähotelleissa. Pientä miinusta huoneen olemattomasta ilmastoinnista, mutta ikkunat auki ja ovi (ilmastoituun!) käytävään auki, niin avot.

Toila Spassa merinäköala oli hyödynnetty huolellisesti hotellihuoneissa, ravintolassa ja kuntosalillakin. Ja mikäs siinä, komea se on! Rantapenger putoaa useamman kymmenen metriä todella jyrkästi, joten horisontti tuntuu olevan "korkealla".

Toilassa vietetyn yön jälkeen suuntasimme Kauksiin, Peipsjärven pohjoisrannalle. Kerrassaan mahtava hiekkaranta! Jostain luin, että järvi kallistuu pohjois-etelä-suunnassa siten, että pohjoisranta nousee ja eteläranta laskee, joten tätä hiekkaista nanna on tulevaisuudessa vain lisää.

Mökkimajoitus oli edullinen (26 €/yö 2 henkeä ja auton parkki) tällaisissa sympaattisissa asumuksissa. Kollektiivisuihkusta tuli lämmintä vettä ja ruokalasta sai maittavaa apetta erittäin kohtuulliseen hintaan. Loistava lomanviettopaikka ilman turhia krumeluureja. Kieliongelmia ei pahemminn ollut, täälläkin pärjäsi suomen-, englannin- ja elekielellä. Eipä silti, muutaman eestinkielisen sanan opettelu auttaisi asiaa.

Tack och adjö!

Sarlat

Tähän aikaan kesästä on mukava selailla kuva-arkistoja ja haaveilla ulkomaista. Lomani olen viettänyt Suomessa ja Virossa, mutta nyt nojatuolimatkalle Länsi-Ranskaan, Sarlatiin.

Sarlatin pikkukaupungissa vierailua suositteli minulle jo joskus aikaisemmin Bordeaux’ssa asunut tuttava. Sarlatiin ei kuitenkaan ihan tuosta noin vain Toulousesta mennä: julkisen liikenteen yhteydet ovat jokseenkin huonot. Mutta mikäs siinä, kun sinne pääsi proffan ja proffan perheen kanssa kätevästi Cougnacista. Ajomatkaakin oli kaikki 15 minuuttia. Proffan vaimossa on kyllä epäilemättä rallikuskin ainesta. Sen verran lujaa päästeli menemään mutkaisella kapealla tiellä, jossa vastaantulijoita riitti aina rekoista pyöräilijöihin. Ja mitkä kevyenliikenteenväylät tai edes pientareet? Turhia! Nopeusrajoitus oli 90 km/h ja lähestulkoon sitä noudatti. Heikompaa hirvitti. No, mutta Florence on kotoisin tuolta seudulta, joten tuntee tiet ja tavat. Hurjastelun lomassa pysähdyttiin ottamaan paraatipaikalta valokuvia.

Sarlat on vanha kaupunki sokkeloisine kujineen. Kirkkoja tai sen suuntaisia löytyy useampi, ja arkkitehtuuri on mukavannäköistä vanhaa tyyliä. Ahh, mä niin kaipaan Ranskaan, vaikken siellä haluaisikaan pysyvästi asua...

Cougnac ja Cougnacin luolat

Oli aika valtavan mukavaa olla 2 päivää Cougnacissa keskellä maaseutua. Seutu on vanhaa ja ihan proffan naapurista löytyy kaksi luolaa (Les Grottes de Cougnac), jossa voi käydä. Alueelta löytyy useita muitakin luolia, mutta niihin ei pääse. Vieraille avoinna olevat luolat on jo joskus 60-luvulla pilattu mm. tupakansavulla (sisällä sai tupakoida!) ja ajan myötä myös ilmansaasteilla, joten niihin voi ihan hyvin päästää vierailijoita vieläkin. Uusia koskemattomampia luolia tuskin avataan enää.



Ensimmäisessä pääsi katsomaan stalagmiitteja ja stalaktiitteja ja kuvatakin sai. Ei sillä että kännykän kameralla kummoisia kuvia olisi hämärässä saanut, mutta yritinpä sentään. Tämä luola ei ollut esihistoriallisena aikana käytössä.



Toinen luola sen sijaan on esihistoriallinen. Siellä pääsi katsomaan – vaan ei kuvaamaan – esihistoriallisia luolamaalauksia. Opas kertoi niiden historiasta ja mitä ne esittävät. Osasta ei osata varmaksi sanoa, mitä eläintä tai ylipäätään mitä ne esittävät, mutta osa on hyvin selkeitä eläinhahmoja. Seuraavat kuvat linkitin netistä:



Sen lisäksi, että olin puolentoista tunnin opaskierroksella luolissa, parin päivän aikana keskusteltiin työasioista Georgesin kanssa, mutta myös käveltiin tilan ympäristössä, syötiin mm. nokkoskeittoa, ja kierrettiin vähän Gourdonissa mutta sitäkin enemmän Sarlatissa. Siitä taidan kirjoittaa erikseen myöhemmin.

Maisemia Cougnacissa:





Niin ja menomatkalla poikettiin Cahorsissa liikelounaalla ravintolalaivassa. Suunnitteilla on yhteistyötä eri koulujen ja kaupunkien kesken, mutta se ei varsinaisesti liity minuun. Kunhan olin mukana ja sujuvasti kuuntelin. Cahorsissa en ollut ennen käynyt ja nytkin vain pikaisesti. Voisihan tuolla poiketa toistekin, jos tännepäin vielä tulen joskus.



Täällä vietin 2 päivää.



Proffa on muuten auttamattomasti akkavallan alla. Hänellä on vaimonsa kanssa 3 tytärtä ja anoppi asuu naapurissa. Siinä sitten parhaimmillaan istuttiin ruokapöydässä Georges ja 6 naista. Niin ja perheen kissakin on tyttö!