Lyon, Ranska

Työkuvioden ansiosta pääsin viettämään maaliskuun ekan viikon Lyonissa. Asiaan liittyy epäselviä kuvioita siitä, miten yliopiston A työntekijä voi lähteä yliopiston B rahoittamana konsultoimaan viikoksi tutkimuslaitosta, jolla on yhteistyöprojekti yliopiston B kanssa muttei mitään kanssakäymistä yliopiston A kanssa. Selvittelin asiaa etukäteen ihan virallistakin reittiä. Viikon konsultointi työnantajani virallisten menettelytapojen ja paperienviilausten mukaan olisi ollut liian hankalaa eikä siis maksanut vaivaa. Että kyllä sitä Suomessakin osataan byrokratiaa pyörittää. Senpä takia olinkin tuon viikon "lomalla". Ei ehkä mene kaiken taiteen tieteen sääntöjen mukaan, mutta kai sitä ihminen saa lomallaan tehdä mitä lystää. Toisekseen työsuhteeni loppuu toukokuussa, joten ei liene tarvetta säästää kesälomia.



Eikä kevät ole kevät ilman matkaa Etelä-Ranskaan!

Maaliskuussa keväthän on Lyonissa jo pitkällä, ainakin Suomeen verrattuna. Odotin kieli pitkällä ihanaa keväistä ilmaa mutta, kuten tyypillistä Ranskan keväälle, keli oli vaihtelevaa. Alkuviikko oli ihan ok, mutta puolessa viikossa viileni ja tuuli yltyi eikä kevättakilla enää pärjännyt. Onneksi oli ihana, lämmin untuvatakki mukana.



Olen aikaisemmin vain piipahtanut Lyonissa pikaisesti, mutta nyt oli kokonainen viikko käytettävissä, ah, mahtavaa! Tai siis oli periaatteessa. Sen verran työntäyteinen viikko oli, että vasta lähtöä edeltävänä päivänä ehdin käydä kaupungilla valoisaan aikaan katsastamassa kaikki tärkeimmät kohteet. Muuten viikko meni töitä paiskiessa. Toisaalta, miksi pitäisi hinkata samaa kaupunkia koko viikko, kun voi nähdä tärkeimmät jutut yhdessä intensiivisessä iltapäivässä? Oli kyllä jalat muusia sen iltapäivän jälkeen, mutta ajattelin, että ehtiihän sitä huilata sitten koneessa seuraavana päivänä.



Heti ekana päivänä lähdin kävelylle Parc de la Tête d'Oriin, kultaisen pään puistoon. Puistoalue on iso, siellä on kasvitieteellinen puutarha ja eläintarha, joten näkemistä riittää, vaikkei se kaikkein rehevin sesonki olisikaan. Ja sieltä on tuo ensimmäinenkin kuva, "Only Lyon".









Olen toki ollut Ranskassa töissä tai työmatkalla ennenkin, mutta nyt oli eka kerta, kun käytin työkielenä ranskaa lähes täysin. Työpäivät tuntuivat ehkä senkin vuoksi pitkiltä, mutta samalla sain oikein hyvää kielen mieleen palauttamista. Olinkin jo ehtinyt vähän harmitella, että varsinkin puhutun ranskan taito meinaa unohtua käytön puutteessa. Nyt on kyllä nasaaliäänteet ja sanastot taas hallussa! Ja vielä pari päivää Suomeen paluun jälkeen huomasin hokevani mielessäni ranskan sanoja ja miettiväni, miten sanoisin minkäkin asian ranskaksi.



Töihin kuljin ratikalla ja bussilla eikä kulkemisessa ollut ensimmäisen päivän jälkeen minkäänlaisia ongelmia. Ekana päivänä pysäkit oli hakusessa (vastakkaiset pysäkit voivat olla eri puolilla risteystä) eikä lippuautomaatti ollut heti yhteistyökykyinen, mutta siitä se sitten lutviutui. Paikalliset metrot olivat muuten tutun oransseja. Linjoja ei kovin montaa ollut, joten liikkuminen onnistui ilman ongelmia. Toista on Pariisin metroverkostossa, joka levinnyttä lankakerää muistuttaa.



Majoituin Ibis Styles La Part Dieu -hotellissa juna-aseman vieressä, jonne pääsee kätevästi suoraan lentokentältä raiteita pitkin. Sen takia hotellin valitsinkin, vaikka kaupungin keskustaan ja vanhaan kaupunkiin on sieltä vähän matkaa. Sain huoneen ylimmästä kerroksesta ja maisemat olivat aikas mukavat. Tuolla korkeimpien rakennusten takana pilkistää vanhaa Lyonia ja "vastaranta", jonne loppumatkasta kapusin.



Hotelli oli siisti, toimiva ja ihan hyvällä sijainnilla julkisten liikennevälineiden pysäkkeihin nähden. Ruoka oli hyvää, joskin viikko ranskalaista aamupalaa oli vähän liikaa. Eihän niitä kroissantteja kukaan pakottanut syömään, mutta ei niitä voi vastustaa... Onneksi aamupalavalikoimasta löytyi muutakin. Onhan se niin kätevää kun saa vain kerätä valmiin aamiaisen lautaselleen ja asettua syömään.



Iltaisin olin niin väsynyt, etten jaksanut lähteä metsästämään päivällisravintolaa yhtään hotellin ravintolaa kauempaa. Viimeisenä iltana yritin, mutta kohtuuhintainen ja maittava ruoka hotellilla vei voiton. Lisäksi työkaveri kertoi, että parhaimmat lyonilaiset ravintolat avaavat illalla vasta iltakahdeksan aikaan. Silloin kyllä yksi nälkäinen ja väsynyt suomalainen tahtoo olla jo ruokapöydässä ja/tai suuntaamassa kohti hotellihuoneen punkkaa. Hotellin läheisyydessä kun ei niitä gourmet-paikkoja ollut tarjolla, vaan olisi pitänyt lähteä aivan keskustaan tai vanhan Lyonin puolelle, mistä olisi liian pitkä matka takaisin. Siihen aikaan. Maha täynnä. Väsyneenä. Non merci.







Viikolla ehdin yhtenä päivänä singahtaa ratikalla keskustaan, mutta aurinko oli jo laskenut eikä pimeässä kuvaaminen aina onnistu. Ei sillä, että täyden työpäivän jälkeen olisi kauaa jaksanutkaan kaupungilla kierrellä. Mutta kivan dramaattisen kuvan sain napattua Place Bellecourilla Ludvig XIV:n patsaasta iltataivasta vasten. Aukiolta näkyi myös Notre Dame de Fourvièren kirkko (basilika), jossa matkalla myöhemmin kävinkin. Tuo valotorni, vähän Eiffel-tornia muistuttava valaistu torni, on Métallique-torni. Sen käyttötarkoitus ei selvinnyt. Jos ranskalaisilta kysyy, niin varmaan yhtä turha kuin Eiffel-tornikin...





Viimeisenä iltapäivänä lähdin siis kiertämään "kaikki" tärkeimmät nähtävyydet. Reittini ei voinut välttää joen rantoja, koska Lyonin läpi kulkee sekä Saône- että Rhône-joet. Näyttää kovin lämpimältä, mutta todellisuudessa untuvatakki tuli todella tarpeeseen. Edes satojen rappusten kapuaminen ei saanut hikeä pintaan. Mutta kaunista oli kyllä.













Jokien varsilta kapusin rinnettä ylös. Matkalle osui muutama rappunen, mutta maisemat olivat sen arvoiset.







Matkalleni osui mm. oopperatalo...



...ja Palais de la Bourse.



Koska matkani liittyi tunneleiden rakentamiseen, sikäläiset työkaverit suosittelivat, että kävisin katsomassa Croix Roussen tunnelin. Croix Roussessa on vierekkän kaksi erillistä tunnelia, toinen autoille, toinen julkiselle ja kevyelle liikenteelle. Tunnelissa soitetaan musiikkia ja sen seinille heijastetaan kuvia, videoita ja kaikenlaista viihdykettä. Tunneli alittaa korkean harjun (sen jonka olin juuri kivunnut ylös ja alas) puolentoista kilometrin matkalta, joten se tekee etenkin pyöräilystä paljon mukavampaa.





Tunnelilta kävelin vanhaan Lyoniin, josta jatkoin julkiseen liikenteeseen kuuluvalla köysiratasysteemillä ylös Fourvièreen. Ylhäällä odotti Notre Dame de la Fourvièren kirkko ja sen vierestä avautuvat maisemat koko Lyonin ylle. Maisemakuvista voi erottaa Part Dieun tornin. Horisontissa näkyisi kuivalla ilmalla Mont Blanc ja muutakin Alppien vuoririvistöä, mutta kameraan asti ne eivät yltäneet. Paljaalla silmällä sieltä jotain vuorta erottuikin.













Basilika oli upea ulkoa, varsinkin tuossa maisemassa, mutta sisältäkin ihan hieno.



Basilikan läheisyydessä on myös kaksi roomanaikaista amfiteatteria. Huikeita rakennelmia!



Kävin Lyonissa pikaisesti myös vähän ostoksilla hotellin lähellä sijaitsevassa kauppakeskuksessa. Ilmeisesti vaatemakuni on jämähtänyt Ranskaan, koska kaikki, myös ne keväiset(!) vaatteet näyttivät mielestäni hyviltä. Olisin voinut ostaa vaikka koko malliston, mutta tyydyin yhteen huiviin. Kauppakeskus oli sellainen labyrintti, että kun yhdestä ovesta astui sisään, ei voinut olla aivan varma, että löytää samasta ovetsa ulos. Tai että löytää ylipäätään ulos. Kävin ostamassa naamanputsaria Lushista (hinnat ei ainakaan Suomea kalliimpia) ja kävelin onnellisena paperikassi kädessä heiluen hotellille. Vasta perillä huomasin, että pussihan oli "asennepussi". Ei sillä, että minulla olisi mitään sitä vastaan, että eläinkokeet poistuisivat maailmasta, mutta haluaisin sentään itse valita, miten ja minkä asian puolesta liputan. Noh, c'est la vie.



Tulipa tästä nyt kuvineen kaikkineen pitkä stoori. Tack och adjö!