Ollessani San Fransiscossa työmatkalla pääsin sikäläisen kollegan kyydissä hotellilta Sausalitoon. Pysähdyimme Golden Gate -sillan jälkeen Vista Pointissa, josta on aika mahtavat maisemat sillalle ja yli kaupungin.
Varsinainen agenda Sausalitossa oli melko vapaamuotoinen kokous. Kävimme projektin pomon ja assistentin kanssa kävelyllä ja he näyttivät minulle läheisiä asuntolaivoja. Ei voi ymmärtää, miten jotkut asuvat ympäri vuoden mukavassa sopivan lämpöisessä ilmastossa ja tuollaisessa paatissa. Ihan uskomatonta! Ehkä hivenen viherryin kateudesta, vaikka pidänkin Suomesta ja kaikista 4 vuodenajasta, mutta silti. Ah! Tuntui vähän epäreilulta. Tuntui jo silloin epäreilulta viileän kesän jälkeen, mutta nyt nämä muistelot tuntuvat lähinnä utopialta.
Mutta on noilla kuulemma hintaakin. Pelkkä ”tontti” tai siis pikemminkin laituripaikka, johon asumus kiinnitetään, maksaa jotain puoli miljoonaa jenkkidollaria. Ettei ehkä ihan seuraavasta palkasta. Mutta uskomattomat maisemat!
Kokouksen jälkeen lähdin jalan kiertelemään Sausalitossa. Sen verran turistina siellä tuli rampattua, että unohdin päiväkävelyltä aurinkorasvan. Kylmän kesän jäljiltä kalpeat olkapäät olivat otollinen maasto auringon säteille ja nahka vähän kärähti. Sen siitä saa, kun ei ajattele...
Jotain aika tuttuakin sieltä löytyi. Hortonomi oli tunnistavinaan kävelytien varrella kasvamassa villinä tilliä(?) ja hukkakauraa(?). Tilli saattoi olla kyllä ehkä anista...
Kävin lounaalla Sausalitossa rantaravintolassa. Ei ehkä sieltä halvimmasta päästä, mutta kun kerran on ison veden takana, tohtiiko sitä nyt niin pihistellä? Lounaan kuitti näytti 45 dollaria, mikä on aika paljon yhdeltä hengeltä, mutta puolustukseksi voi sanoa, että yli puolet siitä kului, köh köh, viiniin. Kokonaista 2 pientä lasillista viiniä, à 13 dollaria. Jessus. Olisi pitänyt vilkaista hintoja vähän tarkemmin. No kerrankos sitä ulkomailla töppäilee, muistin sentään tipata!
Muuten olen tyytyväinen ravintolavalintaan ja erityisesti ajoitukseen. Kun aloittelin lounasta, näkymä oli kerrassaan upea. Horisontissa näkyi koko San Franciscon siluetti ja Alcatraz-saari. Ihastelin tätä onnellisena, ja hyvä niin, koska lounaani loppuun mennessä sama näkymä oli hieman muuttunut. Mihin se miljoonakaupunki katosi?
Toinen pieni ohilaukaus hintatason kanssa oli tuliaissukat. En ihan ajatellut, minkä tasoiseen putiikkiin astelin. Ehkä sisustustakka liikkeessä olisi voinut antaa vinkkiä tai se, että sukat paketoitiin ehkä hienoimpaan lahjapakettiin ikinä. Mutta puolustaudun sillä, että design on ainakin osuva ja laadunkin kai pitäisi olla kohdallaan. Ja olivat ne nyt halvemmat kuin lounaani...
Palatessa pääsin todistamaan tyypillistä San Franciscon säätä lähempää. Sumu on niin tiheää, ettei edes Golden Gaten pylväitä näy puoliväliin asti. Miettisin ehkä vielä toisenkin kerran ennen kuin muuttaisin näille main. Jalat suht tukevasti Suomen kamaralla toistaiseksi. San Fransiscosta lennähdin etelämmäs, Irvineen, Los Angelesiin, mutta siitä myöhemmin lisää. Ehkä jopa ennen seuraavaa uutta matkaa.
