maanantai 22. huhtikuuta 2013

Aika lentää

Nyt kun työkuvioista pääsee vähän hengähtämään, luulisi olevan aikaa myös blogata. Ja pah!



Jos joskus 2 vuotta sitten, kun Toulouseen ensimmäisen kerran tulin puoleksi vuodeksi, koin hetkittäin yksinäisyyttä ja blogaaminen oli silloin tervetullutta ajanvietettä. Niin, ajanvietettä tarvitsinkin, kun ei ollut telkkaria, netin toimiminen oli vähän niin ja näin, suomalainen netti-tv ei usein näy ulkomailla, enkä raahannut mukanani dvd:tä, kirjoja tai edes juuri musiikkia tai leffoja tietokoneellani. Koska netti pyki usein (pykii edelleen…), oli vapaa-ajalla hyvin aikaa käydä lenkillä tai jumpata kämpillä. Ei ollut tekosyitä ettei ehdi tai jaksa. :D Ja töitä vasta tulikin tehtyä, jännästi ilman niska-hartia-jumia tai burnouttia, toisin kuin Suomessa. Liekö se ollut tämä lämpimämpi ilmanala vai mikä.

Blogaten tuli samalla pidettyä yhteyttä perheeseen ja ystäviin, jotka blogia seurasivat. Sai yhteyden ulkomaailmaan, siihen järkevään maailmaan, jossa asiat hoituvat eikä viini ole puoli-ilmaista. Jälkikäteen on ollut mukava lukea vanhaa blogia ja palata niihin hetkiin, usein haikeudella ja kaiholla, mutta tyytyväisenä siihen, miten asiat ovat lopulta menneet. Mieleeni tulee niin usein proffan kommentti ”don’t worry, we make it work” vahvalla kreikkalaisaksentilla. Ja ainakin tähän asti asiat ovat hoituneet.

Nyt kun Toulouse on tuttu (eikä niin uusi ja ihmeellinen), täällä on muutakin tekemistä kuin käydä töissä ja kierrellä kaupungilla. On tutut työkaverit, joiden kanssa tulee vietettyä aikaa muutenkin kuin töissä. Ystäväpiiri täällä on toki kutistunut, osa on lähtenyt pois. Mutta ne jotka ovat jäljellä, pitävät huolen, ettei vapaa-ajalla ehdi tylsistyä (tai blogata). Saati laihtua. Viime viikolla poikettiin teesalongissa, jonka porkkanakakunpalassa oli makua ja kokoa, muttei juuri hintaa! Yhdistetty lounas ja päivällinen...



Huomenna suunta on proffan kanssa hänen kakkoskotiinsa maaseudulle, sinne samaan, jossa kävin viime keväänä pikaisesti. Keskustellaan mm. siitä, miten väitöskirjaprosessi täällä etenee (siis miten sen pitäisi edetä ja miten se oikeasti minun tapauksessani etenee ;) ) ja mitä valmistumisen jälkeen. Tälle viikolle on muuten ihan vaan pikkuhommaa, väitöskirjaprosessin aloittaminen täällä virallisesti ja papereitten pyörittelyä. Katsotaan millä tuulella tutkijakoulun sihteeri on tällä kertaa. Toivottavasti ei tarvitse uudelleen opettaa kirosanoja suomeksi. :) Pitäkää peukkuja!

2 kommenttia:

  1. Peukut on pystyssä, mutta ilmoittelepa jotain kautta tarvitsetko sitä kyytiä kentältä sunnuntaina ja jos et, niin voiko auton palautusta lykätä vaikka maanantai-illalle? Niin, ja ole varovainen ja varoita Petriä myös (sitä erityisesti, kun Alfassa ei taida olla maavaraa sitäkään vähää kuin Fusionissa) kun ajat pihaat, siinä sähköjohtokaivuun kohdalla on järjetön kanjoni, kun on routa sulanut. Vielä siitä eilen Fusionilla pääsi, kun varovasti meni, mutta jos se siitä vielä vajoaa, niin ei kyllä taida uskaltaa...

    VastaaPoista
  2. Peukut ja varpaatkin on pystyssä!! Apuuva...kramppaa jo!!!
    Äiti

    VastaaPoista