Irvine, CA

Joskus sanoin, että Suomessa kaikki toimii mutta mikään ei hoidu, ja Ranskassa mikään ei toimi mutta kaikki hoituu. Lause kuvaa mielestäni kulttuurillisia eroja vähän kaikessa Suomessa ja Ranskassa, mutta entäs Yhdysvalloissa? Tyhjentävää vastausta ei tietenkään lyhyiden matkojen perusteella voi antaa, mutta tässä omia havaintojani syksyn konferenssimatkalta.

Irvinessä, Los Angelesissa, kaikki oli vähän vaikeaa eikä mikään tahtonut hoitua. Kaikki periaatteessa toimii mutta mikään ei oikein hoitunut, ei niin kuin oli etukäteen luvattu.

Lentokenttäkuljetus hotellille lähti nenän alta, koska ”se lähtee muutaman minuutin päästä, se ei ole tämä”. Hotellilta piti olla jatkuva kuljetus kampusalueelle, mutta eipä ollut. Kun sitten kampuskyyti oli etukäteen varattu ja tilattu, se ei lähtenytkään hotellin edestä eikä se ollutkaan musta mersun pakettiauto vaan ihan tavallinen taksi. Ihmiset olivat hirvittävän avuliaita, mutta vähemmälläkin auttamisinnolla voisi pärjätä. On mielestäni parempi olla antamatta mitään tietoa kuin väärää tietoa.







Meinaan unohtaa tippaamisen ulkomailla usein muuten paitsi ravintolassa. Yhdysvalloissa pitäisi muistaa tipata vähän siellä ja täällä. Nyt oli ensimmäinen kerta kun tajusin tipata hotellisiivoojaa, koska onhan se nyt vaan kivempi ajatella, että tipin saadessaan siivooja ei ehkä pese hammasharjallani vessanpönttöä ja huoneessa riittää puhtaita pyyhkeitä. Mutta ei se vielä tippausta sujuvaksi tee, vaikka yritys oli hyvä.

Ärsytti kyllä joka aamuinen tarjoilija aamupalalla, joka tuli norkoilemaan pöydän lähelle niin teeskennellyn hymyn kanssa, että huh huh. Jos aamupala toimii täysin itsepalveluna ja siinäkin valikoima oli vähän niukkaa (hedelmiä, munakokkeli, kahvi/tee, leivonnaisia), jätin tippaamisen väliin. Tippaaminen kun tapahtuu palvelusta, ei hymyilystä. No service, no tip. Eri asia olisi ollut, jos olisin tilannut jotain, jonka tarjoilija olisi minulle tuonut. Itse oli haettava lautaset, aterimet, juomat, ruuat. Ehkä olin epäkohtelias?



Ironista sinänsä, että osallistuin energiatehokkuuskonferenssiin, joka järjestettiin Irvinen kampuksella, mutta konferenssisaleissa oli kerrassaan ky-ly-mä. Hyistä. Tytityti. Hrrrr. Ekana päivänä olin aivan kohmeessa mekossa, sukkiksissa ja jakussa, vaikka koitin kääriä itseni isoon huiviin. Toisena päivänä laitoin suosiolla pitkät housut, paksumman jakun ja 2 toppia päällekkäin. Kovasti kehuivat, miten on tehty energiatehokkuustoimenpiteitä kampuksella. Sisälämpötilaa ei kuitenkaan tarvitsisi asettaa alle +18 celsiukseen tiloissa, joissa pääasiassa istutaan.



Tuli jenkeissä vastaan paljon hyvääkin. Se, mistä pidin erityisesti koko Kalifornian reissun aikana, oli tietynlainen tervehenkisyys mainstreamina eli että terveellisyys ja terveet elintavat ovat normaalia, ei mitään erikoista. San Franciscossa hain aamupalaksi läheisestä ravintolasta salaatin falafel-pullilla, iduilla ja cashew-tahnalla.

San Franciscon lentokentällä lähtevien puolella silmiini osui joogahuone. Siis että mitä? Joogahuone lentokentällä? Enpä ole aikaisemmin nähnyt, mutta kerrassaan loistava idea. Yleensä lennän mukavissa, joustavissa vaatteissa, jos ei ole suoraan kentältä menoa mihinkään. Toisaalta kentällä joutuu aina odottelemaan (paitsi kerran Berliinissä kun 45-minuutin taksimatkaan tuhraantui 2 tuntia, mutta ehdin sentään koneeseen). Mikäs sen parempi kropalle ja mielelle kuin mennä joogaamaan puoleksi tunniksi ennen lentoa. Matot ja palikat löytyi paikan päältä. Teki tosi hyvää reissun uuvuttamalle kropalle. Ei ehkä businessmatkalaisille kätevää, mutta kun reissaa mukavissa vaatteissa, voi niissä kyllä joogatakin.



Matkalla tuli kyllä muutenkin huolehdittua liikkumisesta, koska kävelin ja juoksin ympäriinsä, eikä tarvinnut miettiä ruuanlaittoa, pyykkäämistä tai lastenhoitoa. Voi vaan juosta, joogata ja jumpata. Varsinkin Irvinen hotellin kuntosali oli erittäin hyvä ellei erinomainen. Harvoin, josko koskaan(?) olen päässyt noin hyvään hotellin salille. Paljon laitteita, juoksumattoja ja vapaita painoja. Eri painoyksikkö teki hieman hankalaksi arpoa sopivia painoja. Ensin en meinannut osata laittaa riittävästi painoa ja sitten laitoin liikaa, eli ehkä se keskimäärin oli sopiva.

Sama hankaluus oli lämpötilojen kanssa. En osaa kääntää lämpötilaa fahrenheiteiksi ulkoa, mutta onneksi hotellihuoneessa ilmastoinnin pystyi kääntämään myös celsiuksiksi, pisteet siitä!



Pitänee palata vielä neljännen kerran rapakontakaiseen reissuun. Irvinessä ollessamme kävin ranskalaisen kollegani kanssa kasvitieteellisessä puutarhassa. Pascal on hortonomiharrastaja ja tiesi paikan. Paikka oli pieni mutta upea, todella paljon nähtävää. Aika paljon oli Suomessakin tuttuja huonekasveja, mutta voi sitä lajikkeiden ja varioaatioiden määrää!
Ah, vieläkin tunnen sen lämmön ja kosteuden nahoissani. Ja aallot Tyynenmeren rannalla! Mutta sitä ennen taas uuteen reissuun, ciao ciao!