Jarret du porc

Seitsemän tuntia kypsennettyä possun potkaa linssipedillä.

En ole muuten varmaan koskaan syönyt näin hyvää sikaa; mureaa ja herkullista kuin mikä! Rasvoineen, nahkoineen kaikkineen kypsennettyä ja riittävästi suolaa. Burp! Oli niin tuhti annos, ettei tänään aamupalalla maistunut kuin greippi ja lounaallakin kävin kellon, en nälän mukaan.

Aurinko laskee Garonnen rannan taa

Eilen kesäisessä Toulousessa piti oikein erikseen lähteä ranstuun istuskeleen ja syömään jäätelöt.

Klikkaa suuremmaksi.

Patsas

Toulousessa on patsaita ja suihkulähteitä noin joka toisessa kadunkulmassa. Eikä haittaa ollenkaan. :)

Lääkärintarkastus

Kävin maanantai-iltana lääkärillä työhöntulotarkastuksessa. Älkääkä nyt tarttuko siihen, että olen ollut täällä jo 2 kuukautta, ja nyt vasta tarkastetaan työkunto. Kyseessä on enemmänkin muodollisuus kuin mikään kovan tason tutkimus, josta työsopimus olisi jotenkin ratkaisevasti kiinni.

Lääkäri kyseli, koputteli ja mittaili, ja totesi, että juu, on työkuntoinen, ainakin sen tarvittavan kuukauden, jonka olen vielä täällä. Paperi kouraan ja se oli siinä.

Kumma kyllä, lääkäri sai mitattua minulta aika normaalin verenpaineen: 120/85, vaikka ihan lääkäri mittasi sen. Ja vielä ranskalainen. Ja haastattelut hoidettiin ranskaksi. Ja silloin mulla ei ole verenpainetta! Kerrottakoon, että Suomessa minulta haettiin verenpainetautia pitkän aikaa, kunnes tajusin itse käydä ostamassa mittarin ja mitata kotona. Diagnoosi olikin valkotakkiverenpaine, eikä mikään muu. Mutta ei nähtävästi aiheudu ranskalaislääkäristä, vaikka kuvittelisi, että siinähän nyt jännittäisi, kun joutuu ranskaksi selvittämään asioita. Tarpeeksi jännitystä = ei verenpainetta.

Isoäitien päivä

Täällä koitetaan kaupallisessa mielessä lanseerata isoädeille omaa päivää vauhdittamaan kukkien ja leivonnaisten menekkiä. En Suomessa muista nähneeni tällaista. Ajatuksena ihan kaunis, mutta turha kaupallisuus pois. Mutta isoäidit ovat kyllä ihan parhaita!

Aina on hyvä päivä muistaa isoäitiä!

Musée des Augustins

Kävin sunnuntaina museovisiitillä Musée des Augustinsissä. Täällä kun on joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina vapaa pääsy useimpiin museoihin. Siitä huolimatta ei ollut yhtään tunkua.

Osa tauluista oli ihan JÄRJETTÖMÄN kokoisia. Kuvasta voi vähän koittaa hahmottaa ihmisen pituudesta. Näyttely ei ollut kuitenkaan kovin laaja, joten ei tullut sellaista oloa kuin esim. Louvressa, että tätä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu vaan. Tämä oli inhimillisen kokoinen taide-elämys taulujen koosta huolimatta. Ei tullut ähkyä.

Koitin kököttävästä pulusta ottaa kuvaa, mutta tulikin "vain" kuva pylväiden kauniista kuvioinneista ja pulu jää vähän epäselväksi. Tuntui, että se oikein veti itseään kasaan, ettei vain mitään näkyisi kuvassa. Olkoon...

Gers, Lectoure - Pastel

Visiitillä ankkafarmille kävimme myös pastel-paikassa. Pastel on kasvi, jota on jo ammoisina aikoina käytetty mm. tekstiilien värjäämiseen. Käsityöperinne ehti jo melkein kadota, kunnes yksi perhe alkoi elvyttää vanhaa tekniikkaa. Nykyisin tuotanto on pienimuotoista, mutta kuitenkin niin, että vanhaa taitoa pidetään yllä.

Pastel-tehdas, vai tuotantolaitokseksi vai verstaaksiko tuota pitäisi tituleerata, sijaitsee Lectouren kylässä. Senpä takia se onkin "Bleu de Lectoure".

Pitihän sieltä sitten ostaa jotain matkamuistojakin. Eiks rimmaa kivasti suomalaiseen naamanväriin? :)

Gers - Terre Blanche

Lauantaina kävin ankkafarmilla katsomassa, miten sita ankan rasvamaksaa oikein tehdään. Paikka on tuttu jo viime vuodelta.

Ja ei kun syömään!

Hanna ja unkarilainen tutkijakollega, jonka nimen muistan, osaan lausuakin, mutta kirjoitusasusta ei ole mitään havaintoa...

Vierustovereina venäläisseurue, jonka kanssa naurettiin sille, miten viinipullon tyhjenemisnopeus korreloi ihmisen kotimaan pohjoisuuden mukaan: mitä pohjoisempi asukki, sitä nopeammin pullo tyhjenee, ja toisaalta päinvastoin.

Miten tuhotaan viinipullo arki-iltana?

Valmistetaan pitkän kaavan mukaan jänispataa punaviinissä. Kyllä, jänispataa. Valmistin elämäni ensimmäisen kerran jänistä, ja oli kyllä niin hyvää, että voi nam!

No miten se viinipullo tuhotaan yksin, ilman suurempia oireita seuraavana aamuna? Puolikas pullo uppoaa helposti pataan, joka saa hautua reilun tunnin hellalla. Lasi tai kaksi tuhotaan ruuanvalmistuksen aikana juoruamalla äitin kanssa skypessä, ja loput pullon pohjat juodaan ruokajuomana. Ta-daa! Ja pullo on mennyt.

Ei tule krapulaa, kun puolikkaasta pullosta on prosentit haihtuneet jo aikaa sitten, ja se mikä juodaan, juodaan ajan kanssa.

Ei tullut otettua kuvaa tästä jäniskeitoksesta, mutta seuraavalla kerralla sitten. Oli nimittäin sen verran hyvää, että kehtaa tätä kutsua syömään muitakin. Olen niin kyllästynyt kokkaamaan sitä peruskana-kala-nautaa, että jänistä laitan täällä tulille niin usein kuin mahdollista. Ehkä pitää kuitenkin tuota viinillä lotraamista rajoittaa...

Toulousea kuvina

Pont Neuf. On se vaan jotenkin niin Toulousea...

Vanha vesitorni, nykyinen taidemuseo(?) Saint Cyprienin lähellä.

Saint Cerninin katedraalin torni yövalaistuksessa.