Yötyöläinen Toulousessa

Terkut vaan Toulousesta! On ollut ihanaa tulla tänne takaisin, nyt kun pääsee noukkimaan parhaat päältä, eli asumaan keskustassa, tuntee ihmisiä ja tietää miten homma toimii! Aurinko paistaa ja lämpö huitelee kohta kolmessakympissä. Voi pojat!

Tai siis ihanaa se oli maanantai-iltapäivään asti, kun sain netin toimimaan eduroamin kautta toimistolla ja pääsin lukemaan sähköpostini. Siellä odotti viesti, jossa kerrottiin laajan ranskankielisen tiivistelmän tarvittavan myös Aalto-yliopiston väitöskirjan ensimmäiseen hyväksyttämisprosessin vaiheeseen. Jätte kiva, kun hyväksyttämiskokous on jo tämän viikon torstaina ja seuraava joskus kuukauden päästä.

Kelataan vähän taaksepäin, että pysytte kärryillä. Yhteisvalvotun väitöskirjani sopimuksessa todetaan, että jos kirjan kieli ei ole ranska, siihen pitää liittää ”substantial summary in French”. Se, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, on, että väitöskirjan pitää sisältää noin 10-20 sivua työn kuvausta ranskankielellä. Sivumäärä vaihtelee riippuen keneltä sitä olen kysynyt (Miten ei yllätä enää…?). Tämä on siis Toulousen yliopiston vaatimus, ei Aallon. Kuitenkin Aallossa hyväksytettävän väitöskirjan tulee olla ns. täydellinen jo heti hyväksyttämisprosessin alusta lähtien, eli ei voi lisäillä tiivistelmää jälkikäteen, olkoon kieli mikä hyvänsä. Ihan kuin esitarkastajat kauheasti siitä välittäisivät eikä ranskankielentaidosta ole takeita, mutta näin lautakunta vaatii, niin sen se myös saa.

Selvittelin asiaa jo etukäteen ja ennen kuin matkaan lähdin olin siinä luulossa, että tuo tiivistelmä voidaan lisätä seuraavassa vaiheessa. Sillä välin olisin ehtinyt olla pari viikkoa kätevästi Ranskassa saamassa kielipuolisapua kollegoilta. Mutta ei. Ilmoitetaan 3 päivää ennen kokousta, että se tiivistelmä muuten pitää ollakin jo nyt. Että siitä sitten vaan kirjoittamaan. Kerrankos sitä raivon partaalle joutuu, mutta harvinaisempaa se on jatko-opintojeni yhteydessä ollut Suomen päästä aiheutettuna (paitsi nyt se uhka, kun piti ilman palkkaa lähteä Ranskaan 3 kuukaudeksi).

No eihän siinä sitten muuta kuin hihat heilumaan, pari pitkää päivää töissä ja yksi yökin. Vähän juoksua ja purtavaa välillä ja taas jaksaa. Lähdinhän sentään 2 viikon työmatkalle, mutten tiennyt, että työt olisi yhteen putkeen…

Onneksi oli sentään jo jonkinnäköinen englanninkielinen versio pohjilla ja siitä sitten kääntämään ensin termejä, sitten kääntämään varsinaista tekstiä, ja sitten luetuttaa kahdella ranskalaisella kollegalla. Ihan ei 100 %:sti kielitarkistus ehtinyt, mutta syynätyissä osissa ei isoja ongelmia ollut. Pieniä muutoksia pitäisi voida tehdä seuraavassa vaiheessa mutta sisältöön ei, elleivät esitarkastajat ole sitä kommentoineet. Printatut versiotkin sain etänä toimitettua sihteerimme avustuksella Aallon päässä. Täytynee tuoda ylimääräinen viinipullo kiitokseksi.

Jotenkin siitä selvisin, temppuilevan nettiyhteyden, kaatuvan wordin ja kiukuttelevan pdf-konvertterin keskellä. But I made it!

Että nyt sitten ne viinipullot auki ja rantsuun! :D

Eikä ku… Ai niin, huomenna on tutkijakoulun ”tieteen päivä”, jossa esitän tutkimukseni. Ei ole ehtinyt sitä juuri ajatella stressata.

A plus!

Terkut Toulousesta

Läksin tänne hoitamaan opiskelijaksi rekisteröitymistä toiseksi (ja toivottavasti viimeiseksi) vuodeksi. Varasin hommiin varuiksi viikon, koska vuosi sitten rekisteröitymispapereitten täyttämiseen meni 4 työpäivää. Enemmänkin olisi silloin ehkä mennyt, ellen olisi puolessa viikkoa alkanut lyödä nyrkkiä pöytään (opettamaan suomalaisia kirosanoja) ja vaatinut asioiden hoitumista nopeammin, koska en asu Ranskassa ja olen vain viikon paikan päällä. Niin hommat hoituvat ”vain” 4 päivässä.

No joku on vuoden aikana muuttunut tai uudestaan rekisteröityminen on helpompaa, koska 2 työpäivän jälkeen kaikki tarvittavat paperit allekirjoituksineen ovat plakkarissa. Lopun ajastahan voin vaikka tehdä ihan oikeasti töitä (vai nautiskella hyvästä ruuasta ja juomasta ja kesäisestä kelistä…). Se tutkijakoulun sihteeri, joka oli vuosi sitten hyvin nihkeä ymmärtämään ranskaani tai tilannettani Suomen ja Ranskan yliopistojen välillä, kehui, että ranskankieleni on petraantunut ja paperit hoituivat 10 minuutissa. Varmaan ennätys! :D

Kokkasin eilen papereitten hoitamisen kunniaksi ihka ensimmäistä kertaa ankan filettä. Ja voin kertoa, että 10 euron kilohinta ei ollut ollenkaan liikaa tosi mureasta lihakimpaleesta, jonka kyytipojaksi oli aivan pakko ostaa paikallinen viinipullo. Voiko suomalainen viinisieppo yksinkertaisesti kieltäytyä, jos luomupunaviini maksaa 4 euroa pullolta? Tiedä sitten oliko syynä se, että punaviini oli luomua, vai se, että nautin sitä vain 3 lasia, mutta aamulla ei ollut minkäänlaista jomotusta tukanjuuressa.

Vaikka tunnen Toulousea ja ihmisiä täällä jo jonkun verran, tuntuu kaupunki tällä kertaa tyhjältä. Moni tutuistani ei ole täällä enää. Yksi muutti takaisin Suomeen, toinen taivaiseen valtakuntaan, kolmas on työreissulla. Ehkä sitä täytyy laajentaa tuttavapiiriä.

Asioiden hoitaminen ja kaikesta huolehtiminen on jokseenkin raskasta ja välillä tuntuu, että taistelen tuulimyllyjä vastaan, kun koitan sovittaa kahta täysin erilaista yliopistomaailmaa ja -systeemiä keskenään. Siitä huolimatta olen tosi tyytyväinen, että lähdin tähän koko hommaan. Olen saanut ihan mielettömiä tilaisuuksia urani kannalta, nähnyt paljon maailmaa, ja tutustunut tosi upeisiin tyyppeihin. Aika paljosta olisin jäänyt paitsi, jos olisin jättänyt kysymättä 2 vuotta sitten, että mitä tarkoittaa projektisuunnitelmassa tutkijavaihto Ranskaan. Se olikin jotain muutakin kuin vain kauniita sanoja.

Night by Garonne

Jatketaan viela Garonnen rannan iltaruskokuvia:

Yöaikaan pitäisi vielä onnistua saamaan siltojen valaistuksista kohtuullisia kuvia, mutta hiivatti kun en ole vielä loistavaa kuvakulmaa keksinyt. Pitäisi päästä keskelle jorpakkoa kuvaamaan mutta milläs menet...

Stranger in Toulouse

Jarret du porc

Seitsemän tuntia kypsennettyä possun potkaa linssipedillä.

En ole muuten varmaan koskaan syönyt näin hyvää sikaa; mureaa ja herkullista kuin mikä! Rasvoineen, nahkoineen kaikkineen kypsennettyä ja riittävästi suolaa. Burp! Oli niin tuhti annos, ettei tänään aamupalalla maistunut kuin greippi ja lounaallakin kävin kellon, en nälän mukaan.

Aurinko laskee Garonnen rannan taa

Eilen kesäisessä Toulousessa piti oikein erikseen lähteä ranstuun istuskeleen ja syömään jäätelöt.

Klikkaa suuremmaksi.

Patsas

Toulousessa on patsaita ja suihkulähteitä noin joka toisessa kadunkulmassa. Eikä haittaa ollenkaan. :)

Musée des Augustins

Kävin sunnuntaina museovisiitillä Musée des Augustinsissä. Täällä kun on joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina vapaa pääsy useimpiin museoihin. Siitä huolimatta ei ollut yhtään tunkua.

Osa tauluista oli ihan JÄRJETTÖMÄN kokoisia. Kuvasta voi vähän koittaa hahmottaa ihmisen pituudesta. Näyttely ei ollut kuitenkaan kovin laaja, joten ei tullut sellaista oloa kuin esim. Louvressa, että tätä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu vaan. Tämä oli inhimillisen kokoinen taide-elämys taulujen koosta huolimatta. Ei tullut ähkyä.

Koitin kököttävästä pulusta ottaa kuvaa, mutta tulikin "vain" kuva pylväiden kauniista kuvioinneista ja pulu jää vähän epäselväksi. Tuntui, että se oikein veti itseään kasaan, ettei vain mitään näkyisi kuvassa. Olkoon...

Toulousea kuvina

Pont Neuf. On se vaan jotenkin niin Toulousea...

Vanha vesitorni, nykyinen taidemuseo(?) Saint Cyprienin lähellä.

Saint Cerninin katedraalin torni yövalaistuksessa.

Kyldyyriä mahan täydeltä

Vai viihdettä, tiedä häntä. Kukas sen sanoo, missä raja kulttuurin ja viihteen välillä menee...?

Tällä viikolla olen käynyt katsomassa leffan The Artist. Loistava leffa! Erilainen. Oscar-ehdokas. Suosittelen.

Heti seuraavana ehtoona kaveri kutsui minut Toulousen klassisen musiikin orkesterin konserttiin. Sinne kuulemma pääsisi kokonaista viidellä eurolla sisään opiskelijakortilla. Paikan päällä selvisi, että olisi pitänyt olla alle 26-vuotias ja näyttää henkkareita, jotta olisi päässyt 5 eurolla eikä täydellä hinnalla (35e!). Koska meistä ei kumpikaan täyttänyt ikävaatimusta, saatiin käyttää vähän puhelahjoja, mutta loppuviimein hinnaksi jäi tuo 5e plus hymy. :D

Konsertin eka osa oli Dutilleux'n konsertto viululle, "L'arbre des songes", unelmien puu. Vähän ehkä turhan modernia, mutta ihan nautittavaa. Orkesterin esiintymistä oli kiva seurata. Mutta ehdottomasti Tsaikovskin sinfonia nro 6 h-molli op. 74 ("Pateettinen sinfonia") oli illan pääteos. Tosi jees nauttia ihan erilaisesta musiikkielämysestä kuin normaalisti.

Huomenna onkin sitten todennäköisesti leffa Good Will Hunting, ellei syödä itteämme ihan ähkyyn laskaispullia. Juu, tiedetään, laskiainen oli ja meni jo, mutta me laiskiaiset ei olla vielä leivottu... Parempi myöhään kuin ei silloinkaan... Ja eikös aina ole hyvä syy leipoa...?

Que faire à Toulouse?

Matkalaukku tärisee jo, vaikkei juna, ei kun lentokone ole vielä lähtenyt. Silmissä siintää jo Toulousen horisontti ja mietin, mitä kaikkea haluan, ehdin ja pystyn tekemään tuon 3 kuukauden aikana. Seuraavalta listalta koitan ruksia niin paljon kuin mahdollista.

- Päiväreissu Albiin (Henri Toulouse-Lautrecin museo ja St Cécilen katedraali). Näissä olen jo käynyt viime tammikuussa, mutta paikka oli niin upea, että haluan palata sinne vähän paremmalla ajalla. Toulousesta pitäisi päästä junalla, matka ottaa noin tunnin.

- Viikonloppureissu Bordeaux'hon, jos saan sinne kaverin mukaan tai sitten onnistun treffaamaan Bordeaux'ssa asuvan kaverin kanssa. Yksin en ehkä lähde tuonne palloilemaan, en vaikka La Belle Epoque-ravintolan herkut saavat vieläkin veden herahtamaan kielelle.

- Patikointia Pyreneillä. Sikäli kun seuraa Lontoon suunnalta ilmaantuu. ;)

- Patik... ei kun Työntekoa Grenoblessa. Jos vain suinkin onnistun, koitan saada työkuviot järjestettyä niin, että voisin viettää muutaman päivän, ehkä jopa viikon tai enemmänkin, Grenoblessa. Työnteko sujuu siellä loistavasti ja tutkimukseni etenisi. En siis ajattele (vain) patikointimahdollisuuksia Grenoblea ympäröivillä vuorilla. Vuoristojärvet taitaa jäädä nytkin näkemättä. Niitä kun löytyisi vähän pitemmällä Grenoblesta enkä halua yksin lähteä epämääräisen taipaleen taakse. Sosiaalinen eläin, minäkin.

- Kaikki mahdolliset ulkomaalaisille opiskelijoille/työntekijöille järjestetyt ekskursiot. Näitä näyttäisi osuvan 2 päiväreissua ja yksi Toulousen kierros matkani aikana.

- Chez "jotain" ravintola St Cyprienin metroaseman lähellä. Hyvää ruokaa, lämmin tunnelma. :)

- Pech David

- Visiittejä uimahalleihin. Jos onnistuttaisiin paremmin kuin ensimmäisellä yrittämällä viime keväänä... Tai tarkemmin ajatellen, eipä haittaisi ollenkaan, jos kävisi samalla lailla.

- Onnistunut yökuvaus Toulousen valaistuista silloista. Lainakameralla onnistunee paremmin kuin omalla. Tämä itse asiassa liittyy työkuvioihin, mutta kuvien käyttökohde selviää myöhemmin, luultavasti. ;)

Näiden lisäksi tulee tehtyä kaupunkikierroksia harva se viikonloppu. Garonnen rantoja kelpaa katsella uudestaan ja uudestaan. Jatkan viime keväänä hyväksi havaitsemaani tapaa: aamulla bussilla ja metrolla kaupungille, kävelyä ja kuvaamista pitkin poikin, pysähtyminen lounaalle tai teelle, kiertelyä ja shoppailua. Jatketaan kunnes jalat huutaa hoosiannaa, ostoksia ei jaksa enää kantaa, ja/tai ruokajuoma nousee päähän.

Toulouse, here I come! :D

Ei konkurssia sittenkään?

Edelliseen märinään on tullut muutosta. Suomalainen proffa hiffasi tilanteen vakavuuden ja nyt tehdäänkin niin, että palkka tulee normaalisti Suomesta. Katsotaan sitten jälkikäteen, mitä Ranskan päästä maksetaan ja tasataan kuluja myöhemmin (Ei kuitenkaan tuplapalkkaa ;) ). Jos eivät maksa, ei tule double degreetäkään. Mutta ehdottoman plussaa tässä on se, että mun ei tarvitse olla rahattomana välikätenä asiassa. JES!!!

Syvä huokaus...

Oih ja voih... Mietin, että kai sitä ihminen voisi helpommallakin päästä. On rahaongelmia. Tai ei vielä, mutta kohta. Ei mene rahoitus ihan putkeen kansainvälisessä tutkimusyhteistyössä siinä tapauksessa, jos yhteistyössä on tarkoitus tehdä yhteisvalvottu väitöskirja, eli yhdellä väitöskirjalla valmistua tohtoriksi sekä suomalaisesta että ulkomaalaisesta yliopistosta. Yhteisvalvotulla väitöskirjalla osoitetaan oikeasti mustaa valkoisella, että tutkimusyhteistyötä on tehty eikä vain vierailtu käsiä heiluttelemassa ulkomaisessa yliopistossa.

Systeemit näyttää niin tuskaiselta, että on jopa alkanut kaduttaa koko yhteisvalvotun väitöskirjan teko. Olisihan sitä ihan vain Suomessa tehdyssä väikkärissäkin tarpeeksi... Tai jättäisikö koko paskan tähän ja keksisi jotain oikeita töitä, josta maksettaisiin oikeaa palkkaa...?

Noh, tilanne on se, että tammikuun puolivälissä olen lähdössä takaisin Toulouseen tekemään tutkimusta 3 kuukaudeksi. Onneksi vain niin lyhyeksi aikaa. Tässä kohtaa kerään kaiken itsehillinnän ja poistan kaikki kirosanat tekstistä ja muutenkin koitan käyttäytyä blogaajana korrektisti. Mieli kyllä tekisi rummuttaa vähän värikkäämmin sanakääntein koko maailmalle, millaista kohtelua jatko-opiskelija saa kestää, mutta ehkä pitäydyn totuudenmukaisessa tyylissä.

Mutta siis, lähtöpäivä lähestyy ja asioiden soisi olevan hoidossa. Totuus on kuitenkin se, että käytännössä ainoa asia, mistä on mustaa valkoisella ja varmasti hoidossa, on lentoliput ja nekin varasin omalla visakortillani. Kas kun Toulousen yliopiston labran tilit ovat kiinni(!) vuodenvaihteen molemmin puolin eikä sieltä siis tilailla yhtään mitään. Erikoinen juttu, sanoisin.

Lentolippujen hinta pitäisi kuitenkin myöhemmin mennä Toulousen labran maksettavaksi (kunhan saavat tilit taas auki), mutta luultavimmin siinä menee usevempi kuukausi. Tästä on kokemusta huhtikuun konferenssimatkasta (päivärahat maksettiin syyskuussa) ja toukokuun Grenoblen vierailusta (kuitteja kyseltiin marraskuussa). Näistä osaan jo näin korkealla koulutuksella ja Ranskan kokemuksella laskea, että jos asumis- ja matkakustannuksia syntyy tammi-huhtikuussa, niistä voi odotella rahojaan takaisin ehkä ennen joulua. Samana vuonna. Optimistisesti ajatellen.

Majoitus lienee hoidossa. Majoitun samassa asuntolassa kuin viime keväänä, vaikka syksyllä jo ehdin vannoa, etten ikinä halua takaisin samaan paikkaan vaan lähemmäksi keskustaa. Keskustan kämpän saaminen noin lyhyeksi aikaa ja ulkomailta käsin on aika tuskan takana. Onhan asuntolassa hyviäkin puolia: se on tuttu, kohtuu lähellä koulua, rauhallinen, tuttujen lenkkimaastojen lähellä ja remonttikin on kaiketi saatu valmiiksi. Kivahan se keskustassa olisi olla, mutta otetaan nyt huomioon, että töihinhän mä sinne olen menossa. Tai niinhän mä kuvittelen.

Listassa seuraavana huolenaiheena on palkka. Koska teen yhteisvalvottua väitöskirjaa, pitäisi Suomessa työskennellessäni palkka tulla Suomen tutkijakoulusta ja vastavuoroisesti Ranskassa työskennellessäni Ranskasta. Mutteihän se niin mene. Ehei. Suomesta en kylläkään saa tuona 3 kuukautena palkkaa, koska olen "vapautettuna töistä/muu poissaolo", mutten saa sitä Ranskastakaan. Siellä jatko-opiskelija rinnastetaan enemmän opiskelijaksi. Minullahan ei ole (ja tuskin tuleekaan) työsopimusta Toulousen labraan, joten palkkaa ei makseta. Proffa vihjasi syksyllä noin tonnista kuussa, mutta viime viikolla kun nähtiin, oli summa pudonnut jonnekin 400 euroon. Jep, luitte ihan oikein. Ulkomaille tuolla rahalla töihin. Tooosi kannattavaa. Ei pahemmin houkuttele elää samalla kituvaihteella kuin perusopiskelijana, mutta siltä se näyttää. En kyllä kenellekään suosittele kansainvälisen väitöskirjan tekoa, ellei satu olemaan omassa kassassa ylimääräistä ja valmis maksamaan työntekonsa omasta pussista.

Koska rahoitus näyttää noin epävarmalta ja olemattomalta, olen kysellyt Suomesta lisärahoitusta, apurahoja ym. Tutkijakoulusta eikä yliopistosta ei tipu mitään, koska en ole töissä tuona aikana suomalaisessa yliopistossa ("vapautettu töistä", pah). Kas kun tutkijavaihto on nähtävästi eri asia kuin tehdä kahdessa koulussa tutkimusta. Kysyin tästä vielä proffaltani Suomessa ja hän oli vahvasti sitä mieltä, että kyllä ne Ranskasta saavat luvan hoitaa, ja että Suomen päästä ei tulla piiruakaan vastaan. Great. Jatko-opiskelijan kannalta kamalan kiva lähteä tyhjän päälle. Peukut pystyyn, että apurahoja ropsahtelisi, vaikkakin ne maksetaankin yleensä jälkikäteen. Olisipa sitten jotain, jolla maksaa visalaskut.

Hitusen ahdistaa (lue: kaamea paniikki ja vitutus), kun kolmen kuukauden aikana ei välttämättä ropsahda tilille lantin lanttia, mutta sieltä pitäisi maksaa vuokra Suomeen (onneksi on pieni kimppakämppä!), vuokra Toulouseen (luuletteko tosiaan, että Toulousen labra hoitaisi tämän suoraan?), ja elääkin pitäisi. Taitaa jäädä Bordeaux'n, Pariisin ja Pyreneitten viikonloppureissut väliin... Ilmankin saa pöyhiä alimmaisia!

Kaikesta huolimatta koitan ajatella asiaa positiivisesti. Mulla on sentään mahdollisuus (vaikkei rahoitusta) lähteä ulkomaille töihin. Siellä oli viime keväänä tosi hyvä työdraivi päällä ja toivon, että sama jatkuu. Siellä ei päätä särje, hartiat jumita tai muutenkaan vituta, vaan pystyn paremmin keskittymään tutkimiseen ja kirjoittamiseen, toisin kuin täällä koti-Suomen yliopiston perimmäisessä nurkassa pölyttymässä ja muumioitumassa tutkijankammiooni. Ja onhan siinä sekin, että jos saan "palkkaa" 400€ plus asumiskustannukset eli noin kolmanneksen normaalista tohtorikoulutettavan palkasta (joka on ihan naurettava verrattuna osaamiseen ja teollisuuden palkkoihin), teen sitten vain kolmanneksen töitä! Eiköstä juu? Juoksumaastot ja viinikellarit kutsuvat! :) In every cloud, there's a silver lining...

Kaipaan niin vain Toulouseen...

Arkistoistani pöyhittyjä kuvia Toulousesta.