Lento Bostoniin meni hyvin. Etukäteen vähän jännitin, että miten onnistun löytämään Bostonin lentokentältä ranskalaisen professorin, jonka lento laskeutui suunnilleen samaan aikaa kuin minun, ja lisäksi 3 ranskalaista kollegaani, jotka olivat tulleet jo etukäteen New Yorkiin ja josta heidän piti tulla vuokra-autolla noukkimaan meidät kentältä. Proffan bongasin jo passijonossa, mutta autokyyti olikin sitten kunnolla myöhässä. Selvisi, ettei ranskalaiskollegoitten matkapuhelimet toimi jenkeissä. Soita siinä nyt sitten... 1,5 tuntia odoteltiin terminaalissa ja mietittiin jo vaihtoehtoja. Proffa kyseli jo, että olikos minulla ajokortti mukana. Öö, on… Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut ajaa, sillä reippaasti 12 tunnin matkustuksen ja sisäisen kelloni vispatessa jo iltamyöhää, en ehkä olisi halunnut tutustua tietullimaksuihin, automaattivaihteiston käyttöön saati amerikantyyliin isoon autoon (ne on isoja!).
Kyyti saapui onneksi. Better late than never! Eilinen menikin sitten sekavissa tunnelmissa. Aamulla heräsin tikkana viideltä, mutta onneksi sain unenpäästä kiinni uudelleen.
Majoitumme Blitman-asuntolassa, eli pääsen jälleen tutustumaan opiskelija-asumisen iloihin. Puitteet ovat vaatimattomat. Huoneessa on suoraan sanottuna helevetin kylymä. Ilmastointilaite lienee ollut päällä hetken aikaa ja ihan liian kylmällä. Laite pois päältä (lämmitystoiminto ei toimi). Ikkunaa auki (illalla sekään ei auttanut). Yöksi sai silti kaivella pitkähihasta ja -lahkeista, jottei ihan jäädy. Peitto on yhtä tyhjän kanssa. No, eipä ole tuskaisen kuuma…
Tänään suuntasimme vuokra-autolla Lake Georgelle. Maisemat olivat ihanan vehreitä, vähän kuin Suomessa olisi.
Vesi oli lämmintä (itävaltalaisvahvistus, joka kävi uimassa, valitteli kyllä, ettei se nyt niin lämmintä ollut). Aurinko paistaa, vesi liplattaa, ei hyttysiä, oi onnea! Enpä muuten ajatellut matkalaukkuani pakatessa taas nokkaani pitemmälle. Uikkarit ja aurinkorasva jäivät koti-Suomeen. Mutta kuinka epäilyttävää se olisikaan tulla viikon konferenssimatkalta levänneenä ja ruskettuneena…?
Kuka on toi mies????? uh!
VastaaPoistaHa, se on mun ranskalainen kollegani, David. Kovin kiva tapaus, ja ensireaktioni 1,5 vuotta sitten ensimmäistä kertaa nähdessäni oli jotakuinkin samanmoinen kuin sulla, mutta tapaus on onnellisesti naimisissa ja pienen tytön isä. Että se siitä sitten. :D Eikä mun sitä paitsi tartte kuolata enää kenenkään perään (siitä sitten myöhemmin kun joskus treffataan, mistä tulikin mieleen, että millon oot Hesassa?)
PoistaIrlanninmatkan tiimoilta olisin voinut kyllä valistaa, että vaikka olisin menossa Grönlantiin, pakkaa mukaan aurinkovoide! Tietysti sitten ei jos sattuu pitämään erityisesti kutinasta ja kesivästä ihosta, mutta muuten kyllä. Töissä olisit sitä paitsi voinut selittää rusketuksen sillä, että juhannusaattona paistattelit kovasti päivää, ei tää mistään työmatkalta ole tullut, ei, ei...
VastaaPoistaEi palanut nahka ja nyt sopivasti konferenssin aikaan sataa, ettei mene hyvä ilma hukkaan sisällä istuessa...
PoistaOnpa ihan kuin suomalainen järvimaisema - laituri,mökki ja kaikki muukin!!!!
VastaaPoistaJa siellä meidän Eloveena ukkojen keskellä! Reiska tuumasi, että kyllä Leenasta varmaan hyvää huolta pidetään!
Eikä hyttysiä.....aaaah! Kateeksi käy!
Äiti
Hyvää huolta pitävät työkaverit! Ei tartte huolehtia. :)
Poista