Osakan akvaario Kaiyukan

Kävin Osakan akvaariossa viimeisenä päivänäni Japanissa. Kerrassaan hieno paikka, mutta ehkä lauantai puolipäivä ei ollut se otollisin aika vierailulle – siellä oli nimittäin muutama muukin. Pituudesta oli jonkin verran hyötyä mutta älypuhelimen kameralla kuvaaminen oli hankalaa. Hitaasti uiskentelevista otuksista oli helpompi ottaa kuvaa mutta esimerkiksi hylkeiden leikit ja delfiinien loikat jäävät melko epäselviksi.

Etukäteen vähän jännitin juna- ja metromatkoja hotellilta akvaarioon mutta hyvin löysin oikeat junat ja lippuautomaatit. Ainoa iso erheen paikka oli oikeiden lippujen hankinta, mutta olin netistä tarkistanut etukäteen hinnat. Hinnat kun pitää tietää ennen kuin automaatilta lippua ostaa. Lippu ostetaan hinnan perusteella ja nuo lipunmyyntiautomaattien yllä olevat kartat ovat hiukan kähäräisiä. Nopeammin selviää kun tietää lipun hinnan jo valmiiksi.

Meduusoja

Yksi hylkeistä retkotti pyrstö kohti taivaita. Tiedä sitten, mitä oli tekemässä mutta yleisöä huvitti.

Tarkemmin katsottuna noilla rauskuilla on kärsät?

Laulukuoro takavasemmallani. Näillä lienee saalistustapa tuollainen ”suu auki ja odotellaan, että syötävä istuu kielelle” –tyyppinen ratkaisu. Ne todella pötköttivät vain pohjalla haavi auki. Ehdin ottaa monta kuvaa ja aina vain oli "kiihkeä" saalistus menossa.

Sardiineja ja anjoviksia

Ainoa stillikuva hylkeestä. Niitä tärähtäneitä otoksia poistin varmaan 20 50.

Valashai

Möhkäkala

Pinnan alla kuhisee.

Hitaasti kiiruhtavasta kalasta sai hyvän kuvan.

Hurjan suloisia pingviinejä

Se, että tässä nyt näkyy ihan kohtalaisia kuvia, johtuu siitä, että otin varmaan kymmenkertaisen määrän kuvia vähän hakuammunnalla ja poistelin sitten ne suttuiset kuvat. Älypuhelimen kamera ei oikein pysy vilkasliikkeisten otusten perässä, ei vaikka asetuksia koitinkin muuttaa.

Tosi monipuolinen oli kyllä akvaario. Että jos tuonnepäin on joskus asiaa, niin mielenkiintoinen puolen päivän kohde kyllä on.

Lisävinkkinä myös, että viereiseltä satamalaiturilta olisi lähtenyt Santa Maria –laivan replika risteilylle satama-alueelle. Itse jätin sen väliin, koska ilma oli sen verran kuuma ja kostea, että 20 cm x 20 cm hikipyyhkeeni ei olisi riittänyt sen hikimäärän kanssa mihinkään. Kylpypyyhe olisi pitänyt olla.

Osaka vol. 1

Maanantaina vierailimme professorin kanssa Osakassa kahden japanilaisfirman valaistusosastoilla. Visiitit oli tosi mielenkiintoisia ja hyödyllisiäkin, vaikka ensimmäisen yrityksen showroomissa ei englantia puhuttu pätkääkään. Onneksi iltapäivän vierailulla toimi isäntänä toisen firman edustaja, joka oli asunut muutaman vuoden jenkeissä ja englanti oli onnekseni sen mukainen. Aamupäivällä istuessani kuuntelemassa proffan ja ekan firman edustajan jutustelua meinasin vallan tylsistyä, mutta onneksi heidän showroomissaan oli paljon mielenkiintoista katseltavaa.

Perhonen kahvilassa? Tästä olisi pitänyt ottaa video.

Se täytyy kyllä molempien firmojen esittelyiden perusteella sanoa, että kylläpähän osaavat tehdä silmälle miellyttäviä ledivalaisimia. Yhtään ei häikäissyt ja valaisevat pinnat oli hyvin tasaisia. Suomessa kun valomessuilla käy, niin silmät sikkaralla sieltä pois tulee. Että kehitettävää on häikäisyn osalta ainakin verrattuna japanilaisiin.

Onneksi professori osasi hyvin kulkea Osakassa. Niin monta kertaa vaihdoimme junasta metroon ja takaisin, että paluumatkalla nauroinkin, että jos olisin saman reitin yksin joutunut julkisilla kulkemaan, olisi siihen pitänyt varata ainakin 3 päivää yhden sijaan... Sain edes vähän jotain käsitystä juna- ja metrolinjoista ja miten liput ostetaan ja porteista kuljetaan, ennen lauantain kiertelyä Osakassa yksin.

Osaka on kyllä ihan järjettömän kokoinen kaupunki. Siis sitä riitti ihan silmänkatamattomiin ja ihmisiä oli juna- ja metroasemilla miljaardi. Tännehän yksi pieni tutkija hukkuu!

Päivä oli sen verran työn täyteinen ja kiireinen, etten montaa kuvaa ehtinyt ottaa, saati että näiden yritysten showroomeissa tai tiloissa olisi saanut valokuvata. Paluumatkalla sain lentokenttäbussissa napattua muutaman kuvan. Bussin ikkunaa tuijotellessani muistan olleeni vain äärimmäisen onnellinen siitä, että pitkä päivä on ohi ja suuntaamme kohti väliaikaista kotia. Kyllä Matsuyamaan palaaminen ihan kotiinpaluulta tuntui, kun pääsi taas tuttuun ympäristöön.