Osaka vol. 1

Maanantaina vierailimme professorin kanssa Osakassa kahden japanilaisfirman valaistusosastoilla. Visiitit oli tosi mielenkiintoisia ja hyödyllisiäkin, vaikka ensimmäisen yrityksen showroomissa ei englantia puhuttu pätkääkään. Onneksi iltapäivän vierailulla toimi isäntänä toisen firman edustaja, joka oli asunut muutaman vuoden jenkeissä ja englanti oli onnekseni sen mukainen. Aamupäivällä istuessani kuuntelemassa proffan ja ekan firman edustajan jutustelua meinasin vallan tylsistyä, mutta onneksi heidän showroomissaan oli paljon mielenkiintoista katseltavaa.

Perhonen kahvilassa? Tästä olisi pitänyt ottaa video.

Se täytyy kyllä molempien firmojen esittelyiden perusteella sanoa, että kylläpähän osaavat tehdä silmälle miellyttäviä ledivalaisimia. Yhtään ei häikäissyt ja valaisevat pinnat oli hyvin tasaisia. Suomessa kun valomessuilla käy, niin silmät sikkaralla sieltä pois tulee. Että kehitettävää on häikäisyn osalta ainakin verrattuna japanilaisiin.

Onneksi professori osasi hyvin kulkea Osakassa. Niin monta kertaa vaihdoimme junasta metroon ja takaisin, että paluumatkalla nauroinkin, että jos olisin saman reitin yksin joutunut julkisilla kulkemaan, olisi siihen pitänyt varata ainakin 3 päivää yhden sijaan... Sain edes vähän jotain käsitystä juna- ja metrolinjoista ja miten liput ostetaan ja porteista kuljetaan, ennen lauantain kiertelyä Osakassa yksin.

Osaka on kyllä ihan järjettömän kokoinen kaupunki. Siis sitä riitti ihan silmänkatamattomiin ja ihmisiä oli juna- ja metroasemilla miljaardi. Tännehän yksi pieni tutkija hukkuu!

Päivä oli sen verran työn täyteinen ja kiireinen, etten montaa kuvaa ehtinyt ottaa, saati että näiden yritysten showroomeissa tai tiloissa olisi saanut valokuvata. Paluumatkalla sain lentokenttäbussissa napattua muutaman kuvan. Bussin ikkunaa tuijotellessani muistan olleeni vain äärimmäisen onnellinen siitä, että pitkä päivä on ohi ja suuntaamme kohti väliaikaista kotia. Kyllä Matsuyamaan palaaminen ihan kotiinpaluulta tuntui, kun pääsi taas tuttuun ympäristöön.