Tässä kokoelma erinäisiä havaintoja reissun varrelta.
1) Amerikkalainen vessapaperi. Kyllä. Listan ensimmäiseksi kelpaa vessapaperi. Se on ehkä yksi tärkeimmistä nykyihmisen hyödykkeistä. Se joka muuta väittää, saa ihan rauhassa pyyhkiä kädellään. Minä pyyhin paperilla. Tai yritän ainakin… Amerikkalainen vessapaperi on nimittäin ihan onnetonta! Rullaa saa pyörittää kierroksen jos toisenkin, koska paperi on ohuen ohutta yksinkertaista paperia. Raivostuttavaa! 8 kerrosta riittää nippanappa, 10+ on paree. Ja auta armias, jos rulla ei pyöri kunnolla telineessään tai repeilee telineen reunaan! Silloin ei hyvä heilu. Mutta minkäs siinä teet, kun niin sanotusti ”hätä kädessä”?
2) Olen kaiketi amerikkalaisen oloinen/näköinen. Viikon matkan aikana kahteen kertaan joku paikallinen luuli minua joksikin toiseksi henkilöksi. RPI:n kampuksella olin joku Kelly. Bostonilaisessa hotellissa tervehti minua ”oh my god, it’s Julia!” Vähän menin hämilleni. American woman!
3) Suhtautuminen julkiseen liikenteeseen on jenkeissä vähän outo. Kun Troyssä kerroin konferenssin jälkeen hyppääväni Albanyssä Greyhoundiin, moni ihmetteli ja toivotti onnea. Siis hetkinen. Onko siinä joku juttu, ettei vaikka ilmastointi toimi (+35C:ssä aika ehdoton) vai kiertääkö se kaikki kinttupolut ja pikkukylät Albanyn ja Bostonin välillä? Tiedä sitten mihin jenkkien ennakkoluulo perustuu, mutta pääsin mukavasti matkaten, yhdellä ainoalla pysähdyksellä perille. Weird.
4) Albany on New Yorkin osavaltion pääkaupunki. Siis Albany, ei New York. Albany, josta kukaan (minä) ole koskaan kuullutkaan. Aina sitä oppii uutta.
5) Täkäläisillä tuntuu monella olevan kiinnekohtia Suomeen, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Eräs myyjätär kertoi poikaystävänsä olevan Turusta. Toinen kassapoika innostui, kun kuuli minun (ja visakorttini) olevan Suomesta. Opetinpa sitten kiitos, hyvää päivää ja mitä kuuluu turbaanipäiselle 7-elevenin myyjälle. Lentokentän passintarkastaja tiesi Amorphiksen! Maailma on pieni!
6) Amerikkalaisilla naisilla on sitten komeet tukat. Pitkät, hyväkuntoiset ja suorat. Harmi vain, että tarkemmin tarkasteltuina kaikki paljastuivat hiuspidennyksiksi vaikkakin usein todella hyvin laitetuiksi. Oih, kaipaan niin omaa pitkää fledaa. Ei olisi pidennys, hähää.
7) Olut. Juu, olutta on. Tässä kohtaa ne lokia lukevat henkilöt, joiden suu napsaa oluen suuntaan, saavat varmaan hermoromahduksen, mutta menköön. En välitä oluista sitten niin yhtään. Zero. Nada. Siltä osin tämä reissu meni osaltani hukkaan. Troyssä nimittäin istuttiin harva se ilta paikallisen panimon baarissa, Brown’s Breweryssä. Paikan kaikki kaksi siiderilaatua (Strongbow ja Chipmunk) tuli testattua kyllä, samoin suppea viinilista. Konferenssin loppua kohden tunnelma oli jo rentoutunut, ja torstai-iltana naurettiin jo kippurassa kun tilasin ”menage à trois”-nimistä viiniä.
Loistava matka, loistava seura, loistava konferenssi, loistava fiilis.
Ja nyt se on loma!!! Kuvia latailen kunhan lomalainen saa aikaseksi. Lomallahan ei nimittäin ressata.
maanantai 2. heinäkuuta 2012
torstai 28. kesäkuuta 2012
Rensselear Polytechnic Institute -kampus & LS13-konferenssi
Vaihteeksi enemmän kuvasaastetta, koska uupunut konferenssimatkalainen ei jaksa muodostaa kokonaisia lauseita. Puuh.
Ihan pähee pytinki, jossa konferenssi pidetään.
Valoa kansalle.
Grillibileet
Kampusalue on tosi kaunis puutarhoineen ja hauskannäköisine tiilirakennuksineen.
Banketti oli tänään, muttei kovin kummoinen. Rento meno, vaikka drinkkilipettejä oli tasan yksi per naama. Ruoka oli todellakin cross kitcheniä: sushia, kanasatay'ta, meksikolaisia alkupaloja, risottoa, pastaa, kalkkunavoileipiä jne. Suuta kuivasi, joten aikaisin suunnattiin keskustaan. Seurassani banketissa mm. itävaltalainen kaveri ja ranskalaisvahvistukset.
Terveisin,
Todella älykkään näköinen valopää :)
Ihan pähee pytinki, jossa konferenssi pidetään.
Valoa kansalle.
Grillibileet
Kampusalue on tosi kaunis puutarhoineen ja hauskannäköisine tiilirakennuksineen.
Banketti oli tänään, muttei kovin kummoinen. Rento meno, vaikka drinkkilipettejä oli tasan yksi per naama. Ruoka oli todellakin cross kitcheniä: sushia, kanasatay'ta, meksikolaisia alkupaloja, risottoa, pastaa, kalkkunavoileipiä jne. Suuta kuivasi, joten aikaisin suunnattiin keskustaan. Seurassani banketissa mm. itävaltalainen kaveri ja ranskalaisvahvistukset.
Terveisin,
Todella älykkään näköinen valopää :)
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
Terveisiä Ameriikasta!
Konferenssimatka on lennättänyt tutkijalintusen Amerikan Yhdysvaltojen itärannikolle.
Lento Bostoniin meni hyvin. Etukäteen vähän jännitin, että miten onnistun löytämään Bostonin lentokentältä ranskalaisen professorin, jonka lento laskeutui suunnilleen samaan aikaa kuin minun, ja lisäksi 3 ranskalaista kollegaani, jotka olivat tulleet jo etukäteen New Yorkiin ja josta heidän piti tulla vuokra-autolla noukkimaan meidät kentältä. Proffan bongasin jo passijonossa, mutta autokyyti olikin sitten kunnolla myöhässä. Selvisi, ettei ranskalaiskollegoitten matkapuhelimet toimi jenkeissä. Soita siinä nyt sitten... 1,5 tuntia odoteltiin terminaalissa ja mietittiin jo vaihtoehtoja. Proffa kyseli jo, että olikos minulla ajokortti mukana. Öö, on… Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut ajaa, sillä reippaasti 12 tunnin matkustuksen ja sisäisen kelloni vispatessa jo iltamyöhää, en ehkä olisi halunnut tutustua tietullimaksuihin, automaattivaihteiston käyttöön saati amerikantyyliin isoon autoon (ne on isoja!).
Kyyti saapui onneksi. Better late than never! Eilinen menikin sitten sekavissa tunnelmissa. Aamulla heräsin tikkana viideltä, mutta onneksi sain unenpäästä kiinni uudelleen.
Majoitumme Blitman-asuntolassa, eli pääsen jälleen tutustumaan opiskelija-asumisen iloihin. Puitteet ovat vaatimattomat. Huoneessa on suoraan sanottuna helevetin kylymä. Ilmastointilaite lienee ollut päällä hetken aikaa ja ihan liian kylmällä. Laite pois päältä (lämmitystoiminto ei toimi). Ikkunaa auki (illalla sekään ei auttanut). Yöksi sai silti kaivella pitkähihasta ja -lahkeista, jottei ihan jäädy. Peitto on yhtä tyhjän kanssa. No, eipä ole tuskaisen kuuma…
Tänään suuntasimme vuokra-autolla Lake Georgelle. Maisemat olivat ihanan vehreitä, vähän kuin Suomessa olisi.
Vesi oli lämmintä (itävaltalaisvahvistus, joka kävi uimassa, valitteli kyllä, ettei se nyt niin lämmintä ollut). Aurinko paistaa, vesi liplattaa, ei hyttysiä, oi onnea! Enpä muuten ajatellut matkalaukkuani pakatessa taas nokkaani pitemmälle. Uikkarit ja aurinkorasva jäivät koti-Suomeen. Mutta kuinka epäilyttävää se olisikaan tulla viikon konferenssimatkalta levänneenä ja ruskettuneena…?
Lento Bostoniin meni hyvin. Etukäteen vähän jännitin, että miten onnistun löytämään Bostonin lentokentältä ranskalaisen professorin, jonka lento laskeutui suunnilleen samaan aikaa kuin minun, ja lisäksi 3 ranskalaista kollegaani, jotka olivat tulleet jo etukäteen New Yorkiin ja josta heidän piti tulla vuokra-autolla noukkimaan meidät kentältä. Proffan bongasin jo passijonossa, mutta autokyyti olikin sitten kunnolla myöhässä. Selvisi, ettei ranskalaiskollegoitten matkapuhelimet toimi jenkeissä. Soita siinä nyt sitten... 1,5 tuntia odoteltiin terminaalissa ja mietittiin jo vaihtoehtoja. Proffa kyseli jo, että olikos minulla ajokortti mukana. Öö, on… Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut ajaa, sillä reippaasti 12 tunnin matkustuksen ja sisäisen kelloni vispatessa jo iltamyöhää, en ehkä olisi halunnut tutustua tietullimaksuihin, automaattivaihteiston käyttöön saati amerikantyyliin isoon autoon (ne on isoja!).
Kyyti saapui onneksi. Better late than never! Eilinen menikin sitten sekavissa tunnelmissa. Aamulla heräsin tikkana viideltä, mutta onneksi sain unenpäästä kiinni uudelleen.
Majoitumme Blitman-asuntolassa, eli pääsen jälleen tutustumaan opiskelija-asumisen iloihin. Puitteet ovat vaatimattomat. Huoneessa on suoraan sanottuna helevetin kylymä. Ilmastointilaite lienee ollut päällä hetken aikaa ja ihan liian kylmällä. Laite pois päältä (lämmitystoiminto ei toimi). Ikkunaa auki (illalla sekään ei auttanut). Yöksi sai silti kaivella pitkähihasta ja -lahkeista, jottei ihan jäädy. Peitto on yhtä tyhjän kanssa. No, eipä ole tuskaisen kuuma…
Tänään suuntasimme vuokra-autolla Lake Georgelle. Maisemat olivat ihanan vehreitä, vähän kuin Suomessa olisi.
Vesi oli lämmintä (itävaltalaisvahvistus, joka kävi uimassa, valitteli kyllä, ettei se nyt niin lämmintä ollut). Aurinko paistaa, vesi liplattaa, ei hyttysiä, oi onnea! Enpä muuten ajatellut matkalaukkuani pakatessa taas nokkaani pitemmälle. Uikkarit ja aurinkorasva jäivät koti-Suomeen. Mutta kuinka epäilyttävää se olisikaan tulla viikon konferenssimatkalta levänneenä ja ruskettuneena…?
lauantai 5. toukokuuta 2012
Viluinen Suomessa
Sisäinen termostaattini on jäänyt Etelä-Ranskan asentoon, eli sopiva ulkolämpötila olisi +25 eikä +10. Kiskon lisää vaatetta päälle, enkä edes kuvittele luopuvani talvitakista. Näin kesäisestä menosta vain haaveilen.
Terveisin,
Perämetsien elovena
PS. Blogi jää jälleen telakalle, kunnes kesäkuun lopussa lähden jenkkeihin viikon työmatkalle. Tai niin pitäisi. Lentolippuja ei vielä ole, ja auki on vielä se, kuka maksaa. Työmatkoja omasta pussista? No thanks! :)
Terveisin,
Perämetsien elovena
PS. Blogi jää jälleen telakalle, kunnes kesäkuun lopussa lähden jenkkeihin viikon työmatkalle. Tai niin pitäisi. Lentolippuja ei vielä ole, ja auki on vielä se, kuka maksaa. Työmatkoja omasta pussista? No thanks! :)
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Bordeaux en mars - part II
Des bons amis
De la bonne cuisine
Du bon vin (huomaa punaviinihampaat)
My first time in McDo in France. Tried to avoid it. :D
Wine tasting in a boat on Garonne. She preferred apple juice! Oh là là!
A bientôt!
De la bonne cuisine
Du bon vin (huomaa punaviinihampaat)
My first time in McDo in France. Tried to avoid it. :D
Wine tasting in a boat on Garonne. She preferred apple juice! Oh là là!
A bientôt!
torstai 19. huhtikuuta 2012
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
tiistai 17. huhtikuuta 2012
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Pääsiäinen Korsikalla
Muistikortit pullistelevat kuvista ja aivot muistoista matkan varrelta. Kerrassaan upea reissu! Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kun on tuhat kuvaa...
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Matkalaukkuelämää
En toki valita, mutta on tullut viime aikoina elettyä taas jonkinasteista matkalaukkuelämää viikkotolkulla. Pakkaa, purkaa, pyykkää, pakkaa, purkaa, pyykkää, pakkaa… Huomenna on lähtö Korsikalle enkä meinaa pysyä nahoissani ollenkaan! Tähän väliin kuvitelkaa minut hyppimässä tasajalkaa suupielet korvasta korvaan.
Jottei elämä liian ruusuiseksi reissuelämäksi menisi, on täällä tullut hoidettua kaikenlaista virallistakin juttua. Eilen aamulla kävin täkäläisessä verotoimistossa. Mutta kuten täällä niin useasti käy, ei sieltä paikasta, mihin ensimmäisenä menet, hoideta hommaa vaan homma delegoidaan jollekin toiselle. Sain yhteystiedot Ranskan verotoimiston jollekin tietylle osastolle, jonka pitäisi osata vastata kysymykseen, tarvitseeko minun maksaa veroja Ranskaan. Pitäkää nyt hyvät ihmiset kädet kyynärpäitä myöten ristissä, ettei tarvitsisi… Verotoimiston sähköpostiosoite ei toiminut, vaan piti tehdä salapoliisityötä sen oikean osoitteen löytämiseksi. Etanapostilla olisi varmaan jo perillä, mutta milläs lähetät kun printteri ei toimi…
Töissä on ”viimehetken” paniikki menossa. Aika samaa hommaahan se minulla on, tein sitä Suomessa tai Ranskassa, mutta jotenkin reilun viikon päästä häämöttävä Suomeen paluu saa työhommat luistamaan livakammin eikä tule haahuiltua muiden asioiden äärellä. Toisaalta, minulla on tällä hetkellä 2 artikkelia melko lailla viimeistelyä vaille valmiita, ja niiden saaminen sellaiseen kuntoon, että ne voisi lähettää eteenpäin, olisi ka-ma-lan kivaa. Niitten jälkeen tuleekin sitten vähän sellainen olo, että mitäs sitten seuraavaksi. Pöytä tyhjänä, ei artikkelin aihiota tai erityistä tutkimusaihetta tiedossa. Ei kai tässä pidä kohta oikeasti alkaa kirjoittaa väitöskirjaa?!? No, onneksi tässä on vielä parit konferenssit ja opintojen hyväksyttmisruljanssi Ranskassa häiritsemässä väitöskirjaan tarttumista. O mon dieu!
Koska matkustamista ei ilmeisesti ole vielä tarpeeksi (tiedossa on tälle vuodelle vielä 2 konferenssimatkaa ja joku viikko Toulousessakin), niin proffa kutsui minut kylään maaseutuasunnolleen ensi viikolla. Hän viettää lomaa ensi viikon, mutta koska on minun viimeinen viikko (tällä kertaa) Toulousessa, on Muhammet… tutkijan mentävä vuor… proffan luokse. Niinpä hyppään torstai-aamuna junaan, jään pois jossain keskellä-ei-mitään ja nautiskelen maaseudun rauhasta proffan kanssa turisten. Se on jonkin sortin farmi, jolla proffa asuu. Tai asuu ja asuu, onhan sillä kaupunkiasuntokin, mutta tuo on niin kuin vapaa-ajanasunto maaseudun rauhassa. Not bad.
Kettu kuittaa taas muutamaksi päiväksi ja jatkaa pakaasien pakkaamista. Corse, here I come!
Jottei elämä liian ruusuiseksi reissuelämäksi menisi, on täällä tullut hoidettua kaikenlaista virallistakin juttua. Eilen aamulla kävin täkäläisessä verotoimistossa. Mutta kuten täällä niin useasti käy, ei sieltä paikasta, mihin ensimmäisenä menet, hoideta hommaa vaan homma delegoidaan jollekin toiselle. Sain yhteystiedot Ranskan verotoimiston jollekin tietylle osastolle, jonka pitäisi osata vastata kysymykseen, tarvitseeko minun maksaa veroja Ranskaan. Pitäkää nyt hyvät ihmiset kädet kyynärpäitä myöten ristissä, ettei tarvitsisi… Verotoimiston sähköpostiosoite ei toiminut, vaan piti tehdä salapoliisityötä sen oikean osoitteen löytämiseksi. Etanapostilla olisi varmaan jo perillä, mutta milläs lähetät kun printteri ei toimi…
Töissä on ”viimehetken” paniikki menossa. Aika samaa hommaahan se minulla on, tein sitä Suomessa tai Ranskassa, mutta jotenkin reilun viikon päästä häämöttävä Suomeen paluu saa työhommat luistamaan livakammin eikä tule haahuiltua muiden asioiden äärellä. Toisaalta, minulla on tällä hetkellä 2 artikkelia melko lailla viimeistelyä vaille valmiita, ja niiden saaminen sellaiseen kuntoon, että ne voisi lähettää eteenpäin, olisi ka-ma-lan kivaa. Niitten jälkeen tuleekin sitten vähän sellainen olo, että mitäs sitten seuraavaksi. Pöytä tyhjänä, ei artikkelin aihiota tai erityistä tutkimusaihetta tiedossa. Ei kai tässä pidä kohta oikeasti alkaa kirjoittaa väitöskirjaa?!? No, onneksi tässä on vielä parit konferenssit ja opintojen hyväksyttmisruljanssi Ranskassa häiritsemässä väitöskirjaan tarttumista. O mon dieu!
Koska matkustamista ei ilmeisesti ole vielä tarpeeksi (tiedossa on tälle vuodelle vielä 2 konferenssimatkaa ja joku viikko Toulousessakin), niin proffa kutsui minut kylään maaseutuasunnolleen ensi viikolla. Hän viettää lomaa ensi viikon, mutta koska on minun viimeinen viikko (tällä kertaa) Toulousessa, on Muhammet… tutkijan mentävä vuor… proffan luokse. Niinpä hyppään torstai-aamuna junaan, jään pois jossain keskellä-ei-mitään ja nautiskelen maaseudun rauhasta proffan kanssa turisten. Se on jonkin sortin farmi, jolla proffa asuu. Tai asuu ja asuu, onhan sillä kaupunkiasuntokin, mutta tuo on niin kuin vapaa-ajanasunto maaseudun rauhassa. Not bad.
Kettu kuittaa taas muutamaksi päiväksi ja jatkaa pakaasien pakkaamista. Corse, here I come!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)