Aamulla ei tuntunut yhtään missään eilinen patikka, joten suuntasin Bastilleen ja Mont Jallalle. Huijasin kuitenkin vähän, kun kulkuvälineeksi Bastilleen valitsin télépheriquen eli tämmöisen vehkeen:
And up we go!
Matkasta voin sanoa, että hyi saatana. Minulla ei tietääkseni ole minkäänlaista korkeanpaikankammoa, mutta tuo hökötys oli aika hirveä. Uskalsin kyytiin, koska olen nähnyt sen kulkevan ylös alas kaapelia hyvällä menestyksellä päivästä toiseen. Vattanpohjasta kouraisi pari kertaa mennen tullen.
Ihan kohtalalset maisemat Bastillesta, vaikka ilmassa on samaa putua kuin eilenkin, joka haittaa valokuvaamista. Jotain pienhiukkasia, luulen. Jäävät laaksoon jumiin.
Leena ja L'Isère
L'Isère ja Leena
Tuota nyppylää tuossa kaupungin toisella laidalla kuvasin eilen toisesta suunnasta.
Tässä on Mont Saint Eynard, tuo jännänmuotoinen vuori vasemmalla.
Mont Jallalta näkyi myös kivat maisemat yli Bastillen ja varvasvälikenkien. :)
Mää en muuta kuin huokailen kun näitä kaikkia maisemia katselen!! On siellä vaan upeeta!
VastaaPoistaJa meidän pikku-Leenukka siellä vaan seikkailee...
Äiti
Yhä vielä jaksaa hymyilyttää tuo "pikku-Leenukka". :D
VastaaPoistaSä olet aina mulle mun pikku-Leenukka.
VastaaPoistaMm. muistan sinut pienenä tytöntyllerönä Amerikan-sedän sylissä, kun kirjoitan nuo sanat - pikku-Leenukka.
Äiti
Komeita on maisemat tottavieköön! Pakko kehaista noita hauskoja tossujakin, kieltämättä veikeät. Omat, rakkaat lapset ovat aina "pikkuisia", vaikka olisivat miten vanhoja tahansa. Anna ja Sanna ovat aina mulle "nassikoita" tai "naperoita".
VastaaPoista-M-
Arvaa vaan kuinka veikeältä noilla tuntuu kävellä. Ihan loistavaa!
VastaaPoista