lauantai 10. syyskuuta 2011
Claix, La Pissarde, Chabloz
Kuten uhkasin, lähdin tänään heti aamusta patikoimaan. Ratikalla päätepysäkille ja vielä bussilla loppumatka Claix'hen. Kartan kävin viikolla hakemassa Maison de la Montagnesta, jossa vinkattiin Claix'ssa olevan sopiva reitti minun tarkoituksiini: max. 4 tuntia ja vettä. Ensin ajattelin, että olisi kiva nähdä vuoristojärviä, mutta käyhän vesiputouskin, eikö?
Vähemmästäkin kiipeämisestä naama punottaa ja hikoilee...
Täytyy sanoa, että onneksi kiersin lenkin niin päin kuin kiersin. Alku oli nimittäin todella kovaa menoa: jyrkkä mäki, kivinen epätasainen polku, irtokiviä ja hurjannäköistä, kun alaspäin katsoin. Alkutaipaleesta ja polun vaikeudesta ei olekaan kuvia, koska oli ihan tarpeeksi tekemistä siinä, että pääsin ylipäätään eteenpäin. Tai siis ylöspäin. Tuntui, etten etene ollenkaan, vaan nousen vain ylöspäin. Pysähdyin kuitenkin ottamaan kuvia, kun tuli sopiva aukko kasvillisuuteen.
Tällaisen alitse kulki polku:
On siinä ollut hommaa roudata tolppien materiaalit ja pystyttää ne tuollaiseen paikkaan. Autolla kuljettavia teitä kun ei ole ihan vieressä.
Patikkakartta ei ole kovin tarkka, mutta reitit on merkitty maastoon keltaisin maalimerkein ja risteyskohdissa on opasviitat. Näin korkealla tuli käytyä ja ihan omin persvoimin.
Kerran meinasin mennä pahasti hateloon, mutta onneksi huomasin, ettei keltaisia merkkejä näy missään ja palasin takaisin edelliselle viitalle. Hetken tuumaus ja oikea polku löytyi talon pihalta piilosta. Ihan lopussa meinasin myös eksyä, mutta silloin olin jo ihmisten ilmoilla enkä tiettömän taipaleen takana. Sai olla askelten kanssa tarkkana, ettei jalat lipsu tai nilkka muljahda. Yksin kun oli liikkeellä, ei kauheasti houkuttanut teloa itseään.
Takaisin ja alapäin tullessa huomasin taas, että itse asiassa ylöspäin on helpompi mennä. Alaspäin tullessa oli välillä tosissaan tekemistä irtokivien, kostean saven ja jyrkän polun kanssa.
Loppumatkasta polku oli jo oikein hyvä ja nopea kulkea.
Jossain tulla tuli kuljettua. Vielä olisi riittänyt vuorta ylöspäinkin.
Tuolla näkyy vesiputous, jos osaa katsoa.
Voi olla, että huomenna tuntuu jaloissa. Otin ihan mielenkiinnosta sykemittarin mukaan reissuun. 3,5 tuntia ja 1700 kilokaloria. Kompensoi siis loistavasti illan suklaamoussen... (Täytyihän sitä tehdä vertailevaa tutkimusta, jos vaikka täältä saa muualtakin loistavaa suklaamoussea. Tutkimuksen tulos: kyllä saa!)
Ehkä tällaisten maisemien vuoksi voi huomenna irvistää sängystä noustessa ja kävellä kuin puujaloilla?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Nostan hattua sinulle !!
VastaaPoistaUpeita maisemia !
Äiti
Ihme kyllä ei edes juuri tunnu jaloissa eilinen. Maisemat on kyllä upeat, täytyy myöntää. Vuoristojärvi on vielä näkemättä. Pahuksen työnteko häiritsee vapaa-aikaa...
VastaaPoistaItse asiassa kyllä nyt tuntuu. Aamulla ei mitään, mutta nyt on jalat ihan tukossa eikä kiinnostaisi raijata ahteriaan yhtään mihinkään.
VastaaPoista