Hyvä suosittaa ravintolaa, jonka nimeä en edes tiedä. Olin niin suklaamoussen pauloissa, ettei tullut mieleen tarkistaa ravintolan nimeä... Sijainti on kuitenkin Grenoble, ja Rue Marceaun ja Boulevard Maréchal Fochin kulmassa.
Tuntuu siltä, että kotikutoisimman näköiset ravintolat ovat niitä parhaita. Ja ne , joissa ei puhuta englantia. Hinta ei päätä huimaa mutta makua on senkin edestä. Ruokalistasta yleensä ymmärtää maksimissaan puolet. Ne on kirjoitettu liidulla tauluille, eikä käsialasta saa aina selvää, ja jos saakin, ei tiedä mitä sana tarkoittaa. Tässä ravintolassa ei puhuttu englantia sitten niin pätkääkään, joten jätin sitten ottamatta Quenelle de brochet'n. Sanakirja jäi hotellille, mutta olisihan haukipyöryköitä voinut kokeillakin...
Tuli turvauduttua lohisalaattiin, jota tulikin valtava lautasellinen nopeasti. Tykkään! Mutta se suklaamousse. Ensin vähän epäilin, kun tarjoilija haki jääkaapista kupin, josta otti kelmun pois päältä, iski lusikan kuppiin ja toi sen sellaisenaan pöytään. Mitään koristuksia tarvita... Ei ollut mikään kllinisen tarkka jälkiruoka-annos, mutta se maku... Kuohkea, pehmeä, rasvainen ja suklainen. Hintaa tuli salaatille, viinille ja jälkkärille 16 euroa. Sääli, että kamera jäi kämpille. Suklaavaahto olisi pitänyt ikuistaa. :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti