Grenoble, la troisième fois

Jotenkin sitä kaipaa blogaamista ulkomailla ollessaan, kun siihen kai onnistui jo tottua täällä. Eli ei auta muu kuin laittaa toinen blogi pystyyn. Sen verran tässä on reissaamista luvassa.

Työkuviot veivät taas Grenobleen pariksi viikoksi. Saapuminen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, koska Lyonin kentällä kuulutettiin (ranskaksi, josta minä en meinannut saada mitään selvää kielijumin vuoksi) kaikkien kyseisen lennon matkatavaroiden jääneen Müncheniin. Siellä oli käynyt jollain kaiketi pahemmanlaatuinen ”hups oho”-tilanne. Liekö ollut kesäloman jäljiltä lentokenttähenkilökunta vielä vähän sekaisin vai oluen kyllästämä…

Matkalaukku kuitenkin onnekseni saapui seuraavana päivänä hotellille, joten isompaa haittaa tästä episodista ei ollut. Mitä nyt reilun tunnin odottelu Lyonin kentällä. Sain kentällä onneksi toilettilaukun, jonka sisältö t-paitoineen, hammasharjoineen ja –tahnoineen, shampoineen ja deodorantteineen tuli todella tarpeeseen. Oli freesimpi olo mennä töihin maanantaina. Jatkossa muistan aina, IHAN AINA, varata käsimatkatavaroihin mukaan kaiken tarpeellisen 2 päivän tarpeisiin. Yleensä aina minulla onkin ollut, itse asiassa tähän mennessä aina käsimatkatavarassa vaihtovaatteita ja kaikki tarpeellinen hygieniatarvike. Sen kerran kun jättää nämä ruumaan menevään laukkuun, niin eikös se huku.

Grenoblessa on tullut jo käytyä Bastillessa lenkillä ja kivoimmissa kaupoissa (7€ per luomuviinipullo!) ja ravintoloissa. Herkulliset sitruunamarenkikakut ja rapsakat suklaakakut on tullut jo nautiskeltua.

Bastilleen kiipesin tehden juoksutreeninä mäkivetoja, tällä kertaa 5 kertaa 2 minuuttia hölkäten ylöspäin ja palautukset kävellen niin ikään ylöspäin. Polvi ei kovasti tykännyt tästä, joten täytyy kuulostella sitä eikä kiusata turhaan. Samalla serpentiinitiellä törmäsin mennen tullen opiskelijaporukoihin, joilla oli ilmeisesti koulun alkamiseen liittyviä karkeloita. Voisin kuvailla niitä turboversioksi pölökaljaviestistä: juostaan jyrkkää serpentiinitietä ylöspäin ja aina vähän väliä on rasti, jossa on tehtäviä. Tehtävinä näin erinäisiä juontikisoja, kottikärrykävelyä ylämäkeen viinimukia suussa kuljettaen ja jonomuodostelmassa maassa istuen yhden osallistujan kuljettamista päiden yläpuolella käsillä kannattaen. Ja tietenkin opiskelijalaulut raikasivat. (Pölökaljaviestissä vain juostaan tasamaalla ja juodaan joka kierroksella olutta.)

Netti on osoittautunut yhä ranskalaiseksi, eli toimii silloin kun huvittaa, eikä sen toimimattomuudesta ilmoittaminen aiheuta hotellin respassa sen kummempaa toimenpidettä. Todetaan vain, että se nyt ei vaan toimi. Ja piste.

Kuvia lupaan, kunhan saan kameran piuhan päähän. Viikonlopulle on luvattu liian kuumaa keliä patikointiin, joten saas nähdä mitä kuvia saan otettua. En todellakaan lähde +30 asteessa auringonpaisteessa kipuamaan edes 600 metriin!