Matsuyaman linna, osa 2

Lauantaina suuntasin uudelleen Matsuyman linnavuorelle. Tällä kertaa kävin myös linnassa sisällä. Nyt tulee kuvia oikein roppakaupalla. Naattikee. Klikkaamalla saapi suuremmaksi.

Tämä on tähän mennessä lempipaikkani Matsuyamassa. Jotenkin huomaan, että tykkään ns. korkeista paikoista: Grenoblesta parhaiten mieleeni on jääneet patikat vuorille ja Italiasta Dolomiitit, Tre Cime ja muut huiput ja vuoristomaisemat. Johtuneeko sitten siitä, että olen syntyperäinen tasamaan asukki vai mistä, mutta vuoret ovat lempipaikkojani, ehkä jokivarsien, järvien ja muiden vesielementtien lisäksi.

Pidän siitä, kun näkee kauas. Ja ylös.

Linnan arkkitehtuuri on edelleen meikäläisen silmään huikaisevan hienoa.

Ylimmässä tornissa oli suurimman osan aikaa paljonkin porukkaa, mutta kun jäin ikkunalaudalle ihastelemaan ja kuvaamaan, jossian vaiheessa kaikki olivat häipyneet takaisin alakertaan. Matsuyaman huippu oli hetken yksin minun.

Samat eväät kuin viimeksi.

Linnasta jatkoin vuoren juurella olevaan puistoon. Ah sitä vehreyttä, vaikka päivä oli jo puolessa ja lämpöä riitti. Täällä istuskelin tovin karppilammen kupeessa. Tuttavuutta tekivät fisut. Taisivat olla tottuneita siihen, että kävijöiltä saa jotain makupaloja. Sorry boys, mutta mulla ei ollut tarjota mitään. Ensin kärkkymään tulivat pienemmät fisut, sitten isommat ja lopuksi jättiläinen. Kalakeittoa, nam!

Tässä vaiheessa olin sen verran poikki mahani raahaamisesta ylämäkeen ja ympäriinsä, että palasin kämpille. Ensi kerralla pistäydyn puistossa, joka alkaa tästä. Toisella kertaa sitten, tuorein jaloin.

Pyörä ja pyörä

Nyt on mittasuhteet sekasin...

Elämän pieniä iloja - Ruokakaupan saloja

Löysin kaupasta (vahingossa) maustamatonta jogurttia. Oi juhlaa! Vielä pakasteesta pensasmustikoita, niin melkein kuin kotona olisi. :)

Paitsi, että seuraavalla kerralla luulin ostavani sitä samaa jogurttia, mutta se olikin taas jotain makeutettua. Ihan samanlainen purkki! Olisi edes joku vaniljanmakuinen niin voisi olla vaniljan kuvaa purkin kyljessä mutta kun ei. Jatkoin yritys-erehdys-menetelmää, kunnes tajusin, että purkin kyljessähän on ravintoainetaulukko. Ei sillä, että ymmärtäisin tekstistä mitään, mutta numerot auttaa kummasti. Niitä lähes samanlaisia purkkeja vertaillessa, huomasin, että ilmeisesti se maustamaton on vähemmällä kalorimäärällä. Huomenaamulla sen taas tietää, onnistuinko.

Jonkinlaista tummaa leipääkin löytyy. Taisin tosin ostaa kaupan tyhjäksi tummista sämpylöistä kun niitä ei ole enää tällä viikolla näkynyt, mutta jotain vastaavaa löytyy.

Löysin kaupasta myös vihreää teetä! Olen koittanut opiskella netistä, mitkä ovat kirjoitusmerkit tavalliselle vihreälle teelle pusseissa (ei ole teesihtiä tms.), enkä halua matchaa, en mitään maustettua enkä irtoteetä. Vahingossa tulin ostaneeni sencha-teetä pusseissa, jee jee! On eräänlainen positiivinen ongelma, että teehyllyssä riittää valikoimaa.

Ja sitten niitä vähemmän kivoja juttuja matkan varrelta: Parhaan päivän saldo on ollut 3 hämähäkkiä makuuhuoneessani. Yööks! Onnekseni paikalliset hämähäkit ovat ilmeisen oppivaista porukkaa: Tuon 3 hämähäkin päivän jälkeen ei huoneessani ole näkynyt yhtään öttiäistä viikkoon. Koputtaa puuta...

Paikallista lounasta

Käyn yleensä lounaalla kampuksen ravintolassa. Alussa kävin paikallisen professorin kanssa, mutta nyt asioiminen sujuu jo yksinkin. Ruokaa on tarjolla kaikenlaista ja tarjonta vaihtelee päivittäin. Kana on chicken täälläkin ja muita saan tilattua osoittelemalla. Ei jää nälkäiseksi. Kustannustasokin on varsin kohtuullinen: lounaani ovat tähän menenssä maksaneet 470 ja 600 jenin välimaastossa, eli noin 3,40€ - 4,30 €.

Ulkonäön perusteella tunnistaa riisin, salaatin ja vihreän teen. Loppu onkin sitten aina vähän yllätys.

Venäläisiä sotilaita

Taannoin kerroin käyneeni venäläisten sotilaiden hautausmaalla. Koska lukijoista löytyi venäjäntaitoa - se olikin taka-ajatuksenani ja suurkiitos sinne - laitan tänne kaikki ottamissani hautakuvissa löytyvät nimet. Josko näistä saisi selvää?

Kuva-arvoitus

Seuraavat kuvat on otettu 3 minuutin sisällä toisistaan. Itse en liikkunut metriäkään kuvien ottojen välillä eikä juna poistunut asemalta. Mikä ero kuvissa on? Ja millä se selittyy?

Tulivuorista ja mannerlaatoista

Tokihan nyt jo koulun maantiedon tunneilta muistan, että Japani kuuluu seismisesti aktiivisiin alueisiin ja että täällä on maanjäristyksiä usein. Mutta silti on tullut vähän yllätyksenä, että samalle viikonlopulle osuu sekä tulivuoren purkaus että maanjäristys, jonka magnitudi oli 7.8.

Shikokun saarelle ei tulivuoren purkaus eikä maanjäristys aiheuttanut mitään vaikutuksia. Itse olin autuaan tietämätön kummastakin, joten tuurilla seilataan tämänkin suhteen.

Täältä löytyy listaa kaikista viimeaikaisista maanjäristyksistä karttoineen. Tsunameitakaan ei tarvinne Matsuyamassa kauheasti pelätä, koska kaupunki ei ole ns. ison veden äärellä eikä aivan merenpinnan tasolla.

Täältä puolestaan löytyy karttaa tulivuorista Japanissa, ja siitä näkyy myös, että Shikokun saari on tässä mielessä yksi rauhallisimmista. Se ei kuitenkaan tee saaresta immuunia tuhkapilven vaikutuksille, mutta viime viikkoinen purkaus ei näkynyt täällä mitenkään.

Täältä löytyy listaa ja karttakuvaa tulivuorista ja siitä miten aktiivisia ne ovat.

Mutta fakta on se, että kyllä täällä tuhkapilveä tuprahtaa ja maa tutisee jalkojen alla tämän tästä. Näihin ollaan kuitenkin sekä tottuneita että varautuneita. Paitsi minä. En ole edelleenkään kokeut maanjäristystä, mutta nyt jo sentään tiedän, mitä pitäisi tehdä isomman osuessa kohdalle. Ei sillä, että ehdoin tahdoin haluaisin kokea maanjäristyksen.

Dogo-puisto ja Ishite-ji-temppeli

Vietin viime lauantaiaamupäivän kierrellen Matsuyamaa jalan. Lähdin kämpiltä itään Dogo Onsen –kylpylaitosta kohti, mutten mennyt kylpemään vaan jatkoin katettua ostoskatua pitkin Dogo-puistoon.

Dogo-puisto oli ihanan vehreä ja tykkäsin vesiaiheista ihan hirveästi. Mikä määrä lumpeita!

Puistosta jatkoin edelleen jalan Ishite-ji-temppeliä kohti. Opasteet eivät olleet aivan huikaisevat, mutta pääsin perille. Ishite-ji on yksi Shikokun saaren pyhiinvaellusreitin varrella olevista temppeleistä. Saarella on kaikkiaan 88 temppeliä.

Temppelin alueella oli paljon erilaisia rakennuksia eikä minulle ihan selvinnyt, mitä virkaa mikäkin rakennus toimitti. Löytyi jänniä pikkupatsaita, joille oli puettu essuja. Löytyi myös iso kongi, jota sai kumauttaa isolla tukilla. En mennyt kumauttamaan. Tiedä häntä, jos olisi ollut soveliasta. Jotain kolikoita moni vierailija heitteli kippoon jos toiseenkin.

Olen huomannut, että jos täällä paistaa aurinko, se paistaa todella voimakkaasti ja on hiivatin kuuma. Jos taas on pilvisempi päivä tai kävelee varjossa, on heti paljon miellyttävämpi olo. Paikalliset naiset kanniskelevat usein päivänvarjoa. Ikään kuin voisin mitenkään täällä metriheikkinä ja ”blondina” soluttautua joukkoon, mutta sateenvarjoa olen alkanut käyttää päivänvarjona. Toimii! Siinä perinteisessä merkityksessä en ole sateenvarjoa vielä joutunutkaan käyttämään. Olen säätiedotuslukutaitoinen ja ajoitan kaupungilla kiertelyni mieluummin poudalle. Satoi tai paistoi, varjo kulkee mukana.

Pieniä huomioita Japanista

Vieraassa kulttuurissa ja maassa vieraillessa on tuntosarvet aika herkät kaikelle uudelle ja erilaiselle. Matkan varrella olen jo huomannut monenlaista outoa tai erilaista. Jännää.

Junamatkalla Kansain lentokentältä Matsuyamaan huomasin, että konduktööri tervehtii junavaunua heti sisäänastuessaan kumartamalla. Tämä toistui joka kerta vaunuun astuessaan.

Liike-elämässä japanilaiset ovat tunnettuja hullun pitkistä työpäivistä. Myös akateemisessa maailmassa työpäivät ovat pitkiä, mutta jopa paikalliset myöntävät sen olevan vain näennäistä tehokkuutta. Pitkät työpäivät eivät näy sen kummemmin tehokkuutena vaan työpaikalla lorvitaan, jutustellaan ja jopa nukutaan. No, samaa menoa se oli Ranskassakin, tosin sillä erotuksella, että ainakan yliopistolla ei opiskelijoiden päivät olleet nukkumisineenkaan mitenkään pitkiä.

Japanilaiset rakastavat hiljaisuutta. Kovaan ääneen ei puhuta. Junissa on kännykkä oltava äänettömällä. Asuntolassa on ollut hipihiljaista aamusta iltaan ja illasta aamuun. I love this!

Täällä pyykätään ahkerasti. Kun katsoo mitä tahansa asuintaloa, on siellä lähes aina pyykit ulkona kuivamassa. Jos on vaikka 10 asunnon talo, on kahdeksalla parvekkeella kymmenestä pyykit kuivamassa.

Vielä en ole japanilaisen suusta kuullut sanaa ei. Työhön liittyvissä jutuissa professori aina ilmaisee kiertäen, jos ei ole jotain saanut aikaan. Tämä lienee tyypillistä täälläpäin maailmaa.

Tiedä sitten onko tämä omaa kuvitelmaani, mutta omasta mielestäni täällä on turvallista. Suurkaupungeissa voi asia olla vähän toisin, mutta puolen miljoonan asukkaan Matsuyamassa ei tarvitse pelätä. Jotain kertoo mm. se, että yliopiston tilat ovat auki aamusta iltaan. Samoin on työhuoneeni, jonka jaan usean opiskelijan kanssa. Läppärin voi jättää pöydälle huoletta esim. lounaan ajaksi. Itse kyllä lukitsen tietokoneen niin, ettei toiset pääse sitä selailemaan.

Yliopistokampuksella on kokonaista yksi tie, jota pitkin saa ajaa autolla. Loput kulkureiteistä on pääasiassa jalankulkijoille. Ja vain osa väylistä on sallittu pyöräilijöille. Pyörällä ei siis saa ajaa kampuksella missä hyvänsä vaan se on rajoitettua. Fillareita on täällä kyllä todella paljon ja niillä ajavat niin nuoret kuin vanhat.

Japanilaiset kävelevät usein laahaten jalkojaan pitkin maata. Jokseenkin ärsyttävää henkilölle, jonka äiti on aikoinaan opettanut miten sivistyneet ihmiset eivät laahaa kenkiään pitkin asfalttia. Raah raah vaan.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Viikonloppuna kävin yhdessä puistossa ja temppelissä. Niistä tuonnempana.

Matsuyama ja Ehime

Matsuyaman kaupunki, jossa vierailen kuukauden, on Ehimen prefektuurin pääkaupunki. Sen verran olen jo oppinut japania, että tiedän Matsuyaman tarkoittavan mäntyvuorta (matsu = mänty, yama = vuori). Matsuyama kirjoitetaan japaniksi 松 山. Ainakin minä näen näissä kahdessa merkissä ihan loogisesti männyn ja vuoren. Eikö?

Innokkaat sieniharrastajathan tietävät, että matsutake on männyntuoksuvalmuska, suoraan käännettynä mäntysieni.

Ehime taas tarkoittaa kaunista prinsessaa (e = kaunis tai ihana, hime = prinsessa). Voi miten voikaan olla noin kaunis nimi!

Että on paikannimistö vähän eri maata kuin Pöljät tai Terskanperät.