Majapaikkani – Staff Residence House

Vähiin käy ennen kuin loppuu, sano.

Täällä sitä on punkattu jo reilut 3 viikkoa. Asumus on ihan perussiisti ja ilmastointikin löytyy. On kyllä ihan luksusta, kun aina kämpille töistä palattua on sänky pedattu, pyyhkeet vaihdettu kylppäriin ja roskat viety. Tämä on eräänlainen opiskelija-asuntolan ja hotellin välimuoto: puitteet muistuttavat opiskelija-asuntolaa mutta palvelu on hotellitasoa. Hintakin jäi alle 500 euroon kuussa.

Olen nukkunut täällä kerrassaan loistavasti alun aikaerorasituksen jälkeen ja erityisesti sen jälkeen, kun opin käyttämään huoneen ilmastointilaitetta (google pelastaa aina). Ei se joka yö rallata, mutta nihkeimmillä keleillä kyllä. Punkka on reilun levyinen ja patja riittävän jämäkkä. Tyynyn saa muotoiltua sopivan korkuiseksi, koska arvelen sen olevan täynnä kuivattuja herneitä, papuja, puuhelmiä, kumin paloja tai jotain muuta sellaista. Kuulostaa varmaan pahemmalle kuin onkaan. Itseasiassa yllättävän mukava.

Asunnon naapurissa on pyhäkkö - niitä täällä on vähän joka nurkalla

Asuntolan emäntä, sellainen vanhempi hurjan lyhyt ja ryppyinen japanilaisrouva, ei montaa sanaa puhu englantia eikä niitäkään ensikuulemalta englanniksi aina erota, mutta hyvin ystävällinen hän on. Ja jotenkin kummasti sitä tullaan toimeen kohteliaisuudella ja elekielellä puolin ja toisin.

Oma operaationsa oli se, kun jouduin ensimmäisen viikon jälkeen siirtymään huoneestani tuplabuukkauksen vuoksi yläkerran huoneeseen yhdeksi yöksi ja sieltä edelleen kolmanteen huoneeseen alakertaan, mutta jotenkin sekin saatiin selvitettyä kalenteria ja käsimerkkejä apuna käyttäen. Samoin laskun maksaminen kuitteineen kaikkineen on onnistunut ilman yhteistä kieltä. Täällä kielitaidon puute ei tunnu olevan suurikaan ongelma, kun ovat rehellistä ja kohteliasta porukkaa. Tykkään.

Bansuiso

Kävin tänään Bansuisossa, ranskalaistyylisessä (!) kartanossa Matsuyamassa. Rakennus on kaunis, vaikkakin aika pieni ja sisältä melkoisen askeettinen. Vain arkkitehtuuri näyttäisi olevan ranskalaista, muut sisustus hyvin niukkaa japanilaistyyliin.

Jos rakennus olisi Ranskassa, se olis varmaankin täynnä kaikenlaista koristetta. Nyt koristuksia sai vähän etsimällä etsiä.

Huoletta oli istutettu palohälyttimet, ilmastoinnit ym. vanhaan kattoon.

Sen verran ymmärsin kökköenglannille käännetystä lehtisestä, että Bansuiso (tai Bansuisou) on rakennettu 1922 Sadakoto Hisamatsun taloksi. Syy, miksi rakennus on ranskalaisarkkitehtuuria, on se, että kyseinen herra kävi Saint Cyrin sotilasakatemian Ranskassa ja palattuaan Japaniin yleni kenraaliluutnantiksi asti. Sotaherran palatsi, siis.

Ehkä tämä on jännempi paikka japanilaisille turisteille, joille ranskalainen arkkitehtuuri on erikoista.

Lauantaikävelyllä ja kauppakeskuksessa ostoksilla

Kun kerran näin kaukana ollaan, pitäähän sitä täältä jotain tuliaisen tynkää tuoda ja muutenkin kaupoissa kierrellä. En niin hirveästi perusta erityisesti turisteille tarkoitetuista kaupoista, koska niissä tuotteet on usein vähän tekemällä tehtyjä ja ylihintaisia. Toisaalta niissä valikoima voi olla hyvä ja ainakin niistä saa kohtuullisen käsityksen siitä, mikä on alueelle tyypillistä.

Joka tapauksessa halusin käydä sellaisissa kaupoissa, joissa ihan tavan matsuyamalainen käy. Siksipä suunnistin kauppakeskukseen - tai oikeammin katettuun ostoskatuun - Okaidon aseman lähellä.

Paikallinen stokka

Aikaisemmin olen jo löytänyt supermarketin majapaikkani läheltä. Päivittäiset ruokaostokset käy sen sijaan tekemässä aivan kämpän lähellä olevissa pienemmissä ruokakaupoissa, sellaisissa huoltoaseman ruokapuolen kokoisissa myymälöissä tai meikäläisen s-marketin puolikkaassa. Niistä löytyy hyvin valmiita ruoka-annoksiakin. Minä kun edelleen keittelen kananmunat vedenkeittimellä, mutta nuudelikeitto on alkanut tökkiä ja pahasti. Sushille ei ole onneksi käynyt vielä samoin, mutta taidan yhtenä suurena riisipallona tulla takaisin... Maha ainakin tuntuu tykkäävän runsaasta riisistä ja salaatista ja vähemmästä lihasta.

Tykkään ostaa tuliaisiksi ihan tavallisia tuotteita, joita paikallisetkin ostavat. Toki koitan katsoa, että ne olisivat japanilaisia tai ainakin sellaisia, joita ei Suomesta ihan heti saa. Onneksi tulin tänne matkalaukku puolityhjänä niin on tilaa tuliaisille. Vähän on sellaista hamstrausefektiä havaittavissa, kun on ekaa kertaa Japanissa ja seuraavaa pitempää matkaa taidan saada odotella tovin.

Palleroita, joiden sisällöstä ei tarkempaa tietoa, kuin että ehkä riisijauhoa ja jotain paputahnaa

Lounaalla kävin matkan varrelle osuneessa nepalilaisessa. Kyllähän täältä toki löytyy japanilaistakin ravintelia, mutta kun ei tuo kielitaito vielä oikein suju, ja toisaalta olen kohta syönyt itseni täyteen nuudelikeittoja, friteerattuja ruokia ja riisiä, joten kanakastike naan-leivällä oli mukavaa vaihtelua. Naan-leipä oli parasta, mitä olen tähän mennessä saanut. Piti ihan Jpaniin asti sitä lähteä sitten syömään...

Olihan siellä ravintolassa juomavalikoimaakin, vaikka tyydyinkin jääveteen. Istuin tiskillä ja nenäni eteen avautui tällainen sortimentti.

Paikan valitisin siksi, että tämä on tähän mennessä ensimmäinen ravintola, jossa lukee edes jotain menussa englanniksi. Muuten olen saanut arvailla kuvien perusteella...

Täällä ollessa on tullut varsinkin viikonloppuisin käveltyä aika paljon. Tänään kävin ennen ostoskatua kävelemässä läheisessä puistossa. Ei nyt mikään järisyttävän upea, mutta kivan vehreä ja varjoisa. Eilen illalla taas lähdin ihan muuten vain iltakävelylle, koska ilma oli viilennyt sopivasti. Päivällä on usein tuskaisen kuuman kostea, mutta illalla mukavan leutoa. Täällä kun seuraa Suomen säätiedotuksia, niin täytyy ottaa tästä lämmöstä kaikki irti!

Magnolia

Ei täällä kaikki niin pientä ole.

Matsuyaman linna, osa 2

Lauantaina suuntasin uudelleen Matsuyman linnavuorelle. Tällä kertaa kävin myös linnassa sisällä. Nyt tulee kuvia oikein roppakaupalla. Naattikee. Klikkaamalla saapi suuremmaksi.

Tämä on tähän mennessä lempipaikkani Matsuyamassa. Jotenkin huomaan, että tykkään ns. korkeista paikoista: Grenoblesta parhaiten mieleeni on jääneet patikat vuorille ja Italiasta Dolomiitit, Tre Cime ja muut huiput ja vuoristomaisemat. Johtuneeko sitten siitä, että olen syntyperäinen tasamaan asukki vai mistä, mutta vuoret ovat lempipaikkojani, ehkä jokivarsien, järvien ja muiden vesielementtien lisäksi.

Pidän siitä, kun näkee kauas. Ja ylös.

Linnan arkkitehtuuri on edelleen meikäläisen silmään huikaisevan hienoa.

Ylimmässä tornissa oli suurimman osan aikaa paljonkin porukkaa, mutta kun jäin ikkunalaudalle ihastelemaan ja kuvaamaan, jossian vaiheessa kaikki olivat häipyneet takaisin alakertaan. Matsuyaman huippu oli hetken yksin minun.

Samat eväät kuin viimeksi.

Linnasta jatkoin vuoren juurella olevaan puistoon. Ah sitä vehreyttä, vaikka päivä oli jo puolessa ja lämpöä riitti. Täällä istuskelin tovin karppilammen kupeessa. Tuttavuutta tekivät fisut. Taisivat olla tottuneita siihen, että kävijöiltä saa jotain makupaloja. Sorry boys, mutta mulla ei ollut tarjota mitään. Ensin kärkkymään tulivat pienemmät fisut, sitten isommat ja lopuksi jättiläinen. Kalakeittoa, nam!

Tässä vaiheessa olin sen verran poikki mahani raahaamisesta ylämäkeen ja ympäriinsä, että palasin kämpille. Ensi kerralla pistäydyn puistossa, joka alkaa tästä. Toisella kertaa sitten, tuorein jaloin.

Paikallista lounasta

Käyn yleensä lounaalla kampuksen ravintolassa. Alussa kävin paikallisen professorin kanssa, mutta nyt asioiminen sujuu jo yksinkin. Ruokaa on tarjolla kaikenlaista ja tarjonta vaihtelee päivittäin. Kana on chicken täälläkin ja muita saan tilattua osoittelemalla. Ei jää nälkäiseksi. Kustannustasokin on varsin kohtuullinen: lounaani ovat tähän menenssä maksaneet 470 ja 600 jenin välimaastossa, eli noin 3,40€ - 4,30 €.

Ulkonäön perusteella tunnistaa riisin, salaatin ja vihreän teen. Loppu onkin sitten aina vähän yllätys.

Venäläisiä sotilaita

Taannoin kerroin käyneeni venäläisten sotilaiden hautausmaalla. Koska lukijoista löytyi venäjäntaitoa - se olikin taka-ajatuksenani ja suurkiitos sinne - laitan tänne kaikki ottamissani hautakuvissa löytyvät nimet. Josko näistä saisi selvää?

Tulivuorista ja mannerlaatoista

Tokihan nyt jo koulun maantiedon tunneilta muistan, että Japani kuuluu seismisesti aktiivisiin alueisiin ja että täällä on maanjäristyksiä usein. Mutta silti on tullut vähän yllätyksenä, että samalle viikonlopulle osuu sekä tulivuoren purkaus että maanjäristys, jonka magnitudi oli 7.8.

Shikokun saarelle ei tulivuoren purkaus eikä maanjäristys aiheuttanut mitään vaikutuksia. Itse olin autuaan tietämätön kummastakin, joten tuurilla seilataan tämänkin suhteen.

Täältä löytyy listaa kaikista viimeaikaisista maanjäristyksistä karttoineen. Tsunameitakaan ei tarvinne Matsuyamassa kauheasti pelätä, koska kaupunki ei ole ns. ison veden äärellä eikä aivan merenpinnan tasolla.

Täältä puolestaan löytyy karttaa tulivuorista Japanissa, ja siitä näkyy myös, että Shikokun saari on tässä mielessä yksi rauhallisimmista. Se ei kuitenkaan tee saaresta immuunia tuhkapilven vaikutuksille, mutta viime viikkoinen purkaus ei näkynyt täällä mitenkään.

Täältä löytyy listaa ja karttakuvaa tulivuorista ja siitä miten aktiivisia ne ovat.

Mutta fakta on se, että kyllä täällä tuhkapilveä tuprahtaa ja maa tutisee jalkojen alla tämän tästä. Näihin ollaan kuitenkin sekä tottuneita että varautuneita. Paitsi minä. En ole edelleenkään kokeut maanjäristystä, mutta nyt jo sentään tiedän, mitä pitäisi tehdä isomman osuessa kohdalle. Ei sillä, että ehdoin tahdoin haluaisin kokea maanjäristyksen.

Dogo-puisto ja Ishite-ji-temppeli

Vietin viime lauantaiaamupäivän kierrellen Matsuyamaa jalan. Lähdin kämpiltä itään Dogo Onsen –kylpylaitosta kohti, mutten mennyt kylpemään vaan jatkoin katettua ostoskatua pitkin Dogo-puistoon.

Dogo-puisto oli ihanan vehreä ja tykkäsin vesiaiheista ihan hirveästi. Mikä määrä lumpeita!

Puistosta jatkoin edelleen jalan Ishite-ji-temppeliä kohti. Opasteet eivät olleet aivan huikaisevat, mutta pääsin perille. Ishite-ji on yksi Shikokun saaren pyhiinvaellusreitin varrella olevista temppeleistä. Saarella on kaikkiaan 88 temppeliä.

Temppelin alueella oli paljon erilaisia rakennuksia eikä minulle ihan selvinnyt, mitä virkaa mikäkin rakennus toimitti. Löytyi jänniä pikkupatsaita, joille oli puettu essuja. Löytyi myös iso kongi, jota sai kumauttaa isolla tukilla. En mennyt kumauttamaan. Tiedä häntä, jos olisi ollut soveliasta. Jotain kolikoita moni vierailija heitteli kippoon jos toiseenkin.

Olen huomannut, että jos täällä paistaa aurinko, se paistaa todella voimakkaasti ja on hiivatin kuuma. Jos taas on pilvisempi päivä tai kävelee varjossa, on heti paljon miellyttävämpi olo. Paikalliset naiset kanniskelevat usein päivänvarjoa. Ikään kuin voisin mitenkään täällä metriheikkinä ja ”blondina” soluttautua joukkoon, mutta sateenvarjoa olen alkanut käyttää päivänvarjona. Toimii! Siinä perinteisessä merkityksessä en ole sateenvarjoa vielä joutunutkaan käyttämään. Olen säätiedotuslukutaitoinen ja ajoitan kaupungilla kiertelyni mieluummin poudalle. Satoi tai paistoi, varjo kulkee mukana.