Matsuyaman linna, osa 2

Lauantaina suuntasin uudelleen Matsuyman linnavuorelle. Tällä kertaa kävin myös linnassa sisällä. Nyt tulee kuvia oikein roppakaupalla. Naattikee. Klikkaamalla saapi suuremmaksi.

Tämä on tähän mennessä lempipaikkani Matsuyamassa. Jotenkin huomaan, että tykkään ns. korkeista paikoista: Grenoblesta parhaiten mieleeni on jääneet patikat vuorille ja Italiasta Dolomiitit, Tre Cime ja muut huiput ja vuoristomaisemat. Johtuneeko sitten siitä, että olen syntyperäinen tasamaan asukki vai mistä, mutta vuoret ovat lempipaikkojani, ehkä jokivarsien, järvien ja muiden vesielementtien lisäksi.

Pidän siitä, kun näkee kauas. Ja ylös.

Linnan arkkitehtuuri on edelleen meikäläisen silmään huikaisevan hienoa.

Ylimmässä tornissa oli suurimman osan aikaa paljonkin porukkaa, mutta kun jäin ikkunalaudalle ihastelemaan ja kuvaamaan, jossian vaiheessa kaikki olivat häipyneet takaisin alakertaan. Matsuyaman huippu oli hetken yksin minun.

Samat eväät kuin viimeksi.

Linnasta jatkoin vuoren juurella olevaan puistoon. Ah sitä vehreyttä, vaikka päivä oli jo puolessa ja lämpöä riitti. Täällä istuskelin tovin karppilammen kupeessa. Tuttavuutta tekivät fisut. Taisivat olla tottuneita siihen, että kävijöiltä saa jotain makupaloja. Sorry boys, mutta mulla ei ollut tarjota mitään. Ensin kärkkymään tulivat pienemmät fisut, sitten isommat ja lopuksi jättiläinen. Kalakeittoa, nam!

Tässä vaiheessa olin sen verran poikki mahani raahaamisesta ylämäkeen ja ympäriinsä, että palasin kämpille. Ensi kerralla pistäydyn puistossa, joka alkaa tästä. Toisella kertaa sitten, tuorein jaloin.