Kokemukseni perustuvat vain yhden yliopiston työntekijöihin ja opiskelijoihin, joten tätä ei nyt mitenkään minään yleistyksenä japanilaisesta työkulttuurista voi ottaa. Mutta kirjoitanpahan kumminkin huomioitani.
Niin proffa, muu henkilökunta kuin opiskelijatkin viettävät pitkän päivän yliopistolla. Päivä alkaa aamu yhdeksän aikaan ja jatkuu iltamyöhään. Professori sanoi työskentelevänsä yhdeksästä yhdeksään, enkä mitenkään epäile hänen sanojaan. Tai tarkemmin ottaen hän sanoi tulevansa työpaikalle klo 9 ja lähtevänsä klo 21. Työskentelemisen ja työpaikalla olemisen välillä on vissi ero.
Proffa sanoi itsekin, ettei se kovin tehokasta ole. Täällä nyt vain on tapana viettää aikaa työpaikalla. Opiskelijat ainakin tämän oleskelun taitavat.
Istun työpäiväni toimistolla usean opiskelijan kanssa samassa huoneessa. Mieleeni muistuu ajat Toulousessa keväällä 2011. Aamulla opiskelijat ovat luennoilla, mutta sen jälkeen oleskelevat huoneessa käytännössä koko päivän. Täällä jutellaan, katsellaan nettivideoita ja nauretaan niille, syödään nuudelikeittoa, jutellaan lisää, pelataan korttia, kuunnellaan musiikkia, ja jatketaan samaa rataa koko päivä. Vain harva opiskelija näyttää oikeasti tekevän koulujuttuja tai jotain muuta hyödyllistä. Muut höpöttelevät keskenään ja hetkittäin puhuvat niin paljon ja kovaa, että tekisi mieli tunkea mielenosoituksellisesti korvatulpat korviini. Hitto mitä ”työntekoa”.
Huoneessa istuu keskimäärin 10-15 opiskelijaa minun lisäkseni. Huone on insinööritieteiden osastolla ja huoneen opiskelijoista kokonaista yksi on tyttö. Sattumaa tai ei, tämä tyttö on yksi niistä harvoista, jotka edes näyttävät siltä, että tekevät jotain järkevää, kun istuvat tietokoneen ääressä. Enkä nyt siis puhu itsestäni.
Samalla lailla kuin Toulousessa aikoinaan olen oppinut täälläkin sulkemaan korvani. Täällä se on helpompaa, kun ei ole pelkoa, että puheesta jotain ymmärtäisi, vaikka kuinka korviaan höristäisi. Ja se, mikä yhdistää täkäläisiä ja toulouselaisia opiskelijoita, on nokkaunien ottaminen kesken päivän. On se niin rankkaa kun jutustelee koko päivän ja katselee nettivideoita.
Ei voi muuta sanoo kuin, että hoh-hoijaa!
VastaaPoistaJos on perhettä, siis lapsia, niin onko ne raukat koko päivän hoidossa ja kun pääsevät hoidosta pois kotiin, niin ei kun nukkumaan ja aamulla taas koko päiväksi hoitoon. Eihän ne lapsiraukat opi tuntemaan EDES ulkonäöltä vanhempiaan.
Katsos kun naiset yleensä lopettavat täällä työnteon siihen, kun menevät naimisiin. Jos lapsia ei tule, niin sitten ehkä voi palata johonkin työhön, mutta se on vaikeaa. Ja jos lapsia on, nainen jää kotiin. Vain jos nainen on virkamies- tai muissa valtion tms. hommissa, niin silloin voi palata samaan työpaikkaan.
VastaaPoistaMä jotenkin ymmärtäisin pitkät työpäivät, jos ne olis oikeasti tehokkaita tai jos lomat olis vastaavasti hyvät, mutta kun ei. Sitä vaan hengataan työpaikalla.
Niin, olenkos oikeassa, että jos on viikon vuosiloma niin se on jo luksusta? Muistaisin kuulleeni moisen jutun.
VastaaPoistaEn epäilisi yhtään, kokonainen viikko vuosilomaa on ymmärtääkseni tosi paljon täällä. Mutta luuleeko joku oikeasti, että olemalla jatkuvasti töissä olisi työntekijä jotenkin tuottavampi? Tässäkin on taas se työn tekemisen ja työpaikalla olemisen ero... Itse kannatan sopivaa balanssia työn ja vapaa-ajan välillä, mutta täällä on oikeastaan vain työaikaa. Epäilen kuitenkin, että täällä maksetaan kuukausipalkkaa, ei tuntipalkkaa, ja ylitöitä ei kai tunneta. Tehokkuus ei ole kyllä se ensimmäinen sana, joka tulee mieleen.
VastaaPoista