Small in Japan

Japanissa moni asia on hyvin kohtuullista, jopa pientä. Enkä nyt puhu valtavista metropolikaupungeista valotauluineen vaan enemmänkin sellaisesta japanilaisen pienemmän kaupungin näkökulmasta. Tavallisen ihmisen tavallisen elämän vinkkelistä.

Shikokun saari on siitä kiva paikka, että tämä on sopivasti syrjässä. Maalainen viihtyy täällä. Ilma on raikasta, karmeita ruuhkia ei ole (ei sillä, että 10 minuutin kävelymatkani töihin häiriintyisi autoliikenteestä millään muotoa), kaupunki on jotenkin ihmisen kokoinen, saarella ei ole tulivuoria eikä saari ole kovin todennäköinen paikka suurelle maanjäristyksellekään. Shikokun maanjäristystilastoja kun tutkii, niin aika pian huomaa, että täällä maa järisee yleensä noin 4 magnitudin voimalla muutaman kerran vuodessa, ja muutenkin on rauhallista järinoiden suhteen. Että ihan vahingossa vaihtokohteenani on oikein miellyttävä paikka.

Moni ruokaan liittyvä asia on pientä, sopivaa.

Teekuppi ei ole älyttömän sangon kokoinen. Minulla on koti-Suomessa isompi teekuppi kuin kämpän varustukseen kuuluva teepannu. Ihan sen saman pari kupillista juon edelleen aamuisin, sillä erotuksella, että määrä vastaa nyt kahta desiä, ei reipasta puolta litraa.

Jogurttipikari on 75 g ja silti yksi pikari riittää.

Leikkeleitä myydään kätevissä 4 viipaleen rasioissa. Sopii matkalaiselle loistavasti. Pysyvät hyvin tuoreena jääkaapissa, kun ei avonaista pakettia tarvitse päivätolkulla säilöä.

Suklaata voi syödä helposti levyn, kun levy on alle 100 g, yleensä 50-60g. Tai sipsipussin, joka on sen 50 grammaa. Huono puoli tässä on se, että näitä tuleekin sitten ostettua useammin.

Viemärien kannetkin on koristeltu. Only in Japan.

En voi sille mitään, mutta päässäni soi usein Ismo Alangon Lokaa ja kuita -biisi: ... On katsottava tarkkaan ja kumarruttava, sillä kauneus on pientä ja matalaa...