Uchikossa on ihana vanha katu täynnä vanhoja rakennuksia. Kadun varrella oli kaikenlaista turistikauppaa ja -ravintolaa, mutta me pääasiassa ihailimme taloja ja puutarhoja ja kävimme pyhäkössä (nyt sain vähän käsitystä jo siitä, miten niissä toimitaan) ja kotimuseossa.
Uchikossa on myös kuuluisa teatteri, jossa esitetään mm. kabukia. Sisälle teatteriin ei nyt valitettavasti päässyt, koska siellä oli konsertti myöhemmin illalla.
Paluumatkalla pysähdyimme syömään ravointolaan udon-nuudelikeittoa. Nami! Tästä ei ole kuvaa - kukas sitä nyt ehtisi kuvata, kun nälkä kurnii suolissa? Mutta ravintolasta avautuvia maisemia ehdin lounaan jälkeen kuvata. Voi tätä vehreyttä ja vuoria!
Japanissa on muuten lahjojen antamis- ja saamiskulttuuri hyvin tärkeää. Ei lahjan tarvitse suuri tai kallis olla (oikeastaan päinvastoin), kunhan se on nätisti paketoitu ja ajatuksella annettu. Ennen reissua pähkäilin, mitä ihmettä ottaisin mukaani, kun oikein tiennyt (yliopiston vaihtokoordinaattorin lisäksi) minkälaisia ihmisiä tulisin tapaamaan ja olisivatko he ns. lahjan arvoisia. Miten voi keksiä lahjan tuntemattomalle? Kun ei tiedä, onko mies vai nainen, ja mistä pitäisi ja jotain mikä olisi suomalaista? Onneksi otin mukaani pari pakettia muumipurkkaa ja -nameja kauniisti Marimekon paperiin paketoituna, sillä tänään toiselle niistä tuli käyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti