keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Ei konkurssia sittenkään?
Edelliseen märinään on tullut muutosta. Suomalainen proffa hiffasi tilanteen vakavuuden ja nyt tehdäänkin niin, että palkka tulee normaalisti Suomesta. Katsotaan sitten jälkikäteen, mitä Ranskan päästä maksetaan ja tasataan kuluja myöhemmin (Ei kuitenkaan tuplapalkkaa ;) ). Jos eivät maksa, ei tule double degreetäkään. Mutta ehdottoman plussaa tässä on se, että mun ei tarvitse olla rahattomana välikätenä asiassa. JES!!!
tiistai 20. joulukuuta 2011
Syvä huokaus...
Oih ja voih... Mietin, että kai sitä ihminen voisi helpommallakin päästä. On rahaongelmia. Tai ei vielä, mutta kohta. Ei mene rahoitus ihan putkeen kansainvälisessä tutkimusyhteistyössä siinä tapauksessa, jos yhteistyössä on tarkoitus tehdä yhteisvalvottu väitöskirja, eli yhdellä väitöskirjalla valmistua tohtoriksi sekä suomalaisesta että ulkomaalaisesta yliopistosta. Yhteisvalvotulla väitöskirjalla osoitetaan oikeasti mustaa valkoisella, että tutkimusyhteistyötä on tehty eikä vain vierailtu käsiä heiluttelemassa ulkomaisessa yliopistossa.
Systeemit näyttää niin tuskaiselta, että on jopa alkanut kaduttaa koko yhteisvalvotun väitöskirjan teko. Olisihan sitä ihan vain Suomessa tehdyssä väikkärissäkin tarpeeksi... Tai jättäisikö koko paskan tähän ja keksisi jotain oikeita töitä, josta maksettaisiin oikeaa palkkaa...?
Noh, tilanne on se, että tammikuun puolivälissä olen lähdössä takaisin Toulouseen tekemään tutkimusta 3 kuukaudeksi. Onneksi vain niin lyhyeksi aikaa. Tässä kohtaa kerään kaiken itsehillinnän ja poistan kaikki kirosanat tekstistä ja muutenkin koitan käyttäytyä blogaajana korrektisti. Mieli kyllä tekisi rummuttaa vähän värikkäämmin sanakääntein koko maailmalle, millaista kohtelua jatko-opiskelija saa kestää, mutta ehkä pitäydyn totuudenmukaisessa tyylissä.
Mutta siis, lähtöpäivä lähestyy ja asioiden soisi olevan hoidossa. Totuus on kuitenkin se, että käytännössä ainoa asia, mistä on mustaa valkoisella ja varmasti hoidossa, on lentoliput ja nekin varasin omalla visakortillani. Kas kun Toulousen yliopiston labran tilit ovat kiinni(!) vuodenvaihteen molemmin puolin eikä sieltä siis tilailla yhtään mitään. Erikoinen juttu, sanoisin.
Lentolippujen hinta pitäisi kuitenkin myöhemmin mennä Toulousen labran maksettavaksi (kunhan saavat tilit taas auki), mutta luultavimmin siinä menee usevempi kuukausi. Tästä on kokemusta huhtikuun konferenssimatkasta (päivärahat maksettiin syyskuussa) ja toukokuun Grenoblen vierailusta (kuitteja kyseltiin marraskuussa). Näistä osaan jo näin korkealla koulutuksella ja Ranskan kokemuksella laskea, että jos asumis- ja matkakustannuksia syntyy tammi-huhtikuussa, niistä voi odotella rahojaan takaisin ehkä ennen joulua. Samana vuonna. Optimistisesti ajatellen.
Majoitus lienee hoidossa. Majoitun samassa asuntolassa kuin viime keväänä, vaikka syksyllä jo ehdin vannoa, etten ikinä halua takaisin samaan paikkaan vaan lähemmäksi keskustaa. Keskustan kämpän saaminen noin lyhyeksi aikaa ja ulkomailta käsin on aika tuskan takana. Onhan asuntolassa hyviäkin puolia: se on tuttu, kohtuu lähellä koulua, rauhallinen, tuttujen lenkkimaastojen lähellä ja remonttikin on kaiketi saatu valmiiksi. Kivahan se keskustassa olisi olla, mutta otetaan nyt huomioon, että töihinhän mä sinne olen menossa. Tai niinhän mä kuvittelen.
Listassa seuraavana huolenaiheena on palkka. Koska teen yhteisvalvottua väitöskirjaa, pitäisi Suomessa työskennellessäni palkka tulla Suomen tutkijakoulusta ja vastavuoroisesti Ranskassa työskennellessäni Ranskasta. Mutteihän se niin mene. Ehei. Suomesta en kylläkään saa tuona 3 kuukautena palkkaa, koska olen "vapautettuna töistä/muu poissaolo", mutten saa sitä Ranskastakaan. Siellä jatko-opiskelija rinnastetaan enemmän opiskelijaksi. Minullahan ei ole (ja tuskin tuleekaan) työsopimusta Toulousen labraan, joten palkkaa ei makseta. Proffa vihjasi syksyllä noin tonnista kuussa, mutta viime viikolla kun nähtiin, oli summa pudonnut jonnekin 400 euroon. Jep, luitte ihan oikein. Ulkomaille tuolla rahalla töihin. Tooosi kannattavaa. Ei pahemmin houkuttele elää samalla kituvaihteella kuin perusopiskelijana, mutta siltä se näyttää. En kyllä kenellekään suosittele kansainvälisen väitöskirjan tekoa, ellei satu olemaan omassa kassassa ylimääräistä ja valmis maksamaan työntekonsa omasta pussista.
Koska rahoitus näyttää noin epävarmalta ja olemattomalta, olen kysellyt Suomesta lisärahoitusta, apurahoja ym. Tutkijakoulusta eikä yliopistosta ei tipu mitään, koska en ole töissä tuona aikana suomalaisessa yliopistossa ("vapautettu töistä", pah). Kas kun tutkijavaihto on nähtävästi eri asia kuin tehdä kahdessa koulussa tutkimusta. Kysyin tästä vielä proffaltani Suomessa ja hän oli vahvasti sitä mieltä, että kyllä ne Ranskasta saavat luvan hoitaa, ja että Suomen päästä ei tulla piiruakaan vastaan. Great. Jatko-opiskelijan kannalta kamalan kiva lähteä tyhjän päälle. Peukut pystyyn, että apurahoja ropsahtelisi, vaikkakin ne maksetaankin yleensä jälkikäteen. Olisipa sitten jotain, jolla maksaa visalaskut.
Hitusen ahdistaa (lue: kaamea paniikki ja vitutus), kun kolmen kuukauden aikana ei välttämättä ropsahda tilille lantin lanttia, mutta sieltä pitäisi maksaa vuokra Suomeen (onneksi on pieni kimppakämppä!), vuokra Toulouseen (luuletteko tosiaan, että Toulousen labra hoitaisi tämän suoraan?), ja elääkin pitäisi. Taitaa jäädä Bordeaux'n, Pariisin ja Pyreneitten viikonloppureissut väliin... Ilmankin saa pöyhiä alimmaisia!
Kaikesta huolimatta koitan ajatella asiaa positiivisesti. Mulla on sentään mahdollisuus (vaikkei rahoitusta) lähteä ulkomaille töihin. Siellä oli viime keväänä tosi hyvä työdraivi päällä ja toivon, että sama jatkuu. Siellä ei päätä särje, hartiat jumita tai muutenkaan vituta, vaan pystyn paremmin keskittymään tutkimiseen ja kirjoittamiseen, toisin kuin täällä koti-Suomen yliopiston perimmäisessä nurkassa pölyttymässä ja muumioitumassa tutkijankammiooni. Ja onhan siinä sekin, että jos saan "palkkaa" 400€ plus asumiskustannukset eli noin kolmanneksen normaalista tohtorikoulutettavan palkasta (joka on ihan naurettava verrattuna osaamiseen ja teollisuuden palkkoihin), teen sitten vain kolmanneksen töitä! Eiköstä juu? Juoksumaastot ja viinikellarit kutsuvat! :) In every cloud, there's a silver lining...
Systeemit näyttää niin tuskaiselta, että on jopa alkanut kaduttaa koko yhteisvalvotun väitöskirjan teko. Olisihan sitä ihan vain Suomessa tehdyssä väikkärissäkin tarpeeksi... Tai jättäisikö koko paskan tähän ja keksisi jotain oikeita töitä, josta maksettaisiin oikeaa palkkaa...?
Noh, tilanne on se, että tammikuun puolivälissä olen lähdössä takaisin Toulouseen tekemään tutkimusta 3 kuukaudeksi. Onneksi vain niin lyhyeksi aikaa. Tässä kohtaa kerään kaiken itsehillinnän ja poistan kaikki kirosanat tekstistä ja muutenkin koitan käyttäytyä blogaajana korrektisti. Mieli kyllä tekisi rummuttaa vähän värikkäämmin sanakääntein koko maailmalle, millaista kohtelua jatko-opiskelija saa kestää, mutta ehkä pitäydyn totuudenmukaisessa tyylissä.
Mutta siis, lähtöpäivä lähestyy ja asioiden soisi olevan hoidossa. Totuus on kuitenkin se, että käytännössä ainoa asia, mistä on mustaa valkoisella ja varmasti hoidossa, on lentoliput ja nekin varasin omalla visakortillani. Kas kun Toulousen yliopiston labran tilit ovat kiinni(!) vuodenvaihteen molemmin puolin eikä sieltä siis tilailla yhtään mitään. Erikoinen juttu, sanoisin.
Lentolippujen hinta pitäisi kuitenkin myöhemmin mennä Toulousen labran maksettavaksi (kunhan saavat tilit taas auki), mutta luultavimmin siinä menee usevempi kuukausi. Tästä on kokemusta huhtikuun konferenssimatkasta (päivärahat maksettiin syyskuussa) ja toukokuun Grenoblen vierailusta (kuitteja kyseltiin marraskuussa). Näistä osaan jo näin korkealla koulutuksella ja Ranskan kokemuksella laskea, että jos asumis- ja matkakustannuksia syntyy tammi-huhtikuussa, niistä voi odotella rahojaan takaisin ehkä ennen joulua. Samana vuonna. Optimistisesti ajatellen.
Majoitus lienee hoidossa. Majoitun samassa asuntolassa kuin viime keväänä, vaikka syksyllä jo ehdin vannoa, etten ikinä halua takaisin samaan paikkaan vaan lähemmäksi keskustaa. Keskustan kämpän saaminen noin lyhyeksi aikaa ja ulkomailta käsin on aika tuskan takana. Onhan asuntolassa hyviäkin puolia: se on tuttu, kohtuu lähellä koulua, rauhallinen, tuttujen lenkkimaastojen lähellä ja remonttikin on kaiketi saatu valmiiksi. Kivahan se keskustassa olisi olla, mutta otetaan nyt huomioon, että töihinhän mä sinne olen menossa. Tai niinhän mä kuvittelen.
Listassa seuraavana huolenaiheena on palkka. Koska teen yhteisvalvottua väitöskirjaa, pitäisi Suomessa työskennellessäni palkka tulla Suomen tutkijakoulusta ja vastavuoroisesti Ranskassa työskennellessäni Ranskasta. Mutteihän se niin mene. Ehei. Suomesta en kylläkään saa tuona 3 kuukautena palkkaa, koska olen "vapautettuna töistä/muu poissaolo", mutten saa sitä Ranskastakaan. Siellä jatko-opiskelija rinnastetaan enemmän opiskelijaksi. Minullahan ei ole (ja tuskin tuleekaan) työsopimusta Toulousen labraan, joten palkkaa ei makseta. Proffa vihjasi syksyllä noin tonnista kuussa, mutta viime viikolla kun nähtiin, oli summa pudonnut jonnekin 400 euroon. Jep, luitte ihan oikein. Ulkomaille tuolla rahalla töihin. Tooosi kannattavaa. Ei pahemmin houkuttele elää samalla kituvaihteella kuin perusopiskelijana, mutta siltä se näyttää. En kyllä kenellekään suosittele kansainvälisen väitöskirjan tekoa, ellei satu olemaan omassa kassassa ylimääräistä ja valmis maksamaan työntekonsa omasta pussista.
Koska rahoitus näyttää noin epävarmalta ja olemattomalta, olen kysellyt Suomesta lisärahoitusta, apurahoja ym. Tutkijakoulusta eikä yliopistosta ei tipu mitään, koska en ole töissä tuona aikana suomalaisessa yliopistossa ("vapautettu töistä", pah). Kas kun tutkijavaihto on nähtävästi eri asia kuin tehdä kahdessa koulussa tutkimusta. Kysyin tästä vielä proffaltani Suomessa ja hän oli vahvasti sitä mieltä, että kyllä ne Ranskasta saavat luvan hoitaa, ja että Suomen päästä ei tulla piiruakaan vastaan. Great. Jatko-opiskelijan kannalta kamalan kiva lähteä tyhjän päälle. Peukut pystyyn, että apurahoja ropsahtelisi, vaikkakin ne maksetaankin yleensä jälkikäteen. Olisipa sitten jotain, jolla maksaa visalaskut.
Hitusen ahdistaa (lue: kaamea paniikki ja vitutus), kun kolmen kuukauden aikana ei välttämättä ropsahda tilille lantin lanttia, mutta sieltä pitäisi maksaa vuokra Suomeen (onneksi on pieni kimppakämppä!), vuokra Toulouseen (luuletteko tosiaan, että Toulousen labra hoitaisi tämän suoraan?), ja elääkin pitäisi. Taitaa jäädä Bordeaux'n, Pariisin ja Pyreneitten viikonloppureissut väliin... Ilmankin saa pöyhiä alimmaisia!
Kaikesta huolimatta koitan ajatella asiaa positiivisesti. Mulla on sentään mahdollisuus (vaikkei rahoitusta) lähteä ulkomaille töihin. Siellä oli viime keväänä tosi hyvä työdraivi päällä ja toivon, että sama jatkuu. Siellä ei päätä särje, hartiat jumita tai muutenkaan vituta, vaan pystyn paremmin keskittymään tutkimiseen ja kirjoittamiseen, toisin kuin täällä koti-Suomen yliopiston perimmäisessä nurkassa pölyttymässä ja muumioitumassa tutkijankammiooni. Ja onhan siinä sekin, että jos saan "palkkaa" 400€ plus asumiskustannukset eli noin kolmanneksen normaalista tohtorikoulutettavan palkasta (joka on ihan naurettava verrattuna osaamiseen ja teollisuuden palkkoihin), teen sitten vain kolmanneksen töitä! Eiköstä juu? Juoksumaastot ja viinikellarit kutsuvat! :) In every cloud, there's a silver lining...
tiistai 8. marraskuuta 2011
Matkalaukku tärisee jo
Seuraava etappi Toulousessa alkaa siintää jo horisontissa. Näillä näkymin lähden tammikuun puolivälissä kolmeksi kuukaudeksi Toulouseen. Koska tutkimusaiheeni on sellainen, jota voin tehdä periaatteessa missä vaan, voin ”valita” missä sitä teen. Toisaalta yhteisvalvotun väitöskirjan tapauksessa annetaan ymmärtää, että kummassakin koulussa on suotava tehdä tutkimusta, ei välttämättä kuitenkaan puolet ja puolet.
Asuntoa olen alkanut jo etsiä. Siihen samaan, jossa olin viime kevään, en mieluusti mene takaisin. Se on liian syrjässä ja ei-niin-hyvien liikenneyhteyksien päässä. Haluan mennä ja tulla enemmän, nyt kun kyseessä on vain 3 kk. Saas nähdä miten kaikki systeemit onnistuu, nyt kun kaikki toimii - ei kun pitäisi toimia - ranskalaiseen tyyliin eikä ole suomalaista järjestelmää tukena. Paksulla lompakolla matkaan on lähdettävä, koska edellisestä kerrasta on kokemusta kohtalaisesta viiveestä: sain konferenssimatkan päivärahat Ranskasta 5 kuukauden päästä.
Päähäni pullahtelee kiihtyvällä tahdilla asioita, joista pitää ottaa selvää. Koska koko systeemi menee erilailla kuin viimeksi, jolloin minulla oli suomalaisen tutkijakoulun rahoitus takanani, tulee tässä paljon uusia asioita (taas!) opeteltavaksi. Niin, sehän olisi liian helppoa, jos kaikki olisi tuttua ja turvallista. Vakuutukset! Ilmoitus Kelalle! Lomat! Työajan seuranta! Verotus! Jos ja kun saan virallista palkkaa Ranskasta, menee sen verotuskin varmaan Ranskan mukaan, kai. Täytyypi soitella verotoimistoon...
Mietityttää, miten suomalainen yliopisto on hanakasti vaatimassa sopimusta palkattomasta poissaolosta, eikä tule tällä kertaa lainkaan vastaan kustannuksissa, ei matka- tai asumiskustannuksissa, eikä tipu matkavakuutusta eikä myöskään palkkaa. Aivan oikein, ei myöskään palkkaa. Näin sitä kannustetaan kansainväliseen yhteistyöhön. Toki ymmärrän sen, ettei haluta antaa puolikasta tutkintoani ulkomaiselle yliopistolle ilmaiseksi, mutta tässä ei nyt taideta ottaa itse tutkijan asemaa huomioon mitenkään (no tämähän ei sinänsä yllätä, alipalkattu asiantuntija...). Kamalan kätevä lähteä tutustumaan, miten/jos Ranskassa maksetaan palkkaa ulkomaiselle vierailevalle tutkijalle. Jos proffani Ranskassa ei olisi niin mukava ja sellainen, joka saa asian kuin asian sujumaan, en suoraan sanottuna lähtisi ollenkaan.
Vekkulia tästä tekee se, että kuitenkin jos tuon 3 kuukauden aikana teen tutkimusta, josta julkaisen artikkelin, niin se kyllä kelpaa suomalaisellekin yliopistolle. Toisaalta niinhän esim. yritysmaailmassa työskentelevät ja sieltä palkan saavat, sivutoimiset tutkijat laittanevat kiltisti yliopiston nimen yhteystietoihinsa tieteellisessä julkaisussa. Miten luotettavaksi ja riippumattomaksi tiedoksi arvioisit tieteellisen artikkelin, jonka pääkirjoittaja ilmoittaisi työskentelevänsä vaikkapa Nokialla…? Tämä on näitä ”yleisiä tapoja”, joita noudatetaan kyseenalaistamatta, samaan tyyliin kuin artikkelin viimeisiksi kirjoittajiksi ”on tapana” merkata professorit, vaikkei heidän työpanoksensa aina kovin merkittävä olekaan itse tutkimuksen tai artikkelin teossa. Mutta minun tapauksessani suomalainen yliopisto saanee siis ilmaisen artikkelin. Vai saako? Olenhan minä kirjoilla toisessakin yliopistossa.
Asuntoa olen alkanut jo etsiä. Siihen samaan, jossa olin viime kevään, en mieluusti mene takaisin. Se on liian syrjässä ja ei-niin-hyvien liikenneyhteyksien päässä. Haluan mennä ja tulla enemmän, nyt kun kyseessä on vain 3 kk. Saas nähdä miten kaikki systeemit onnistuu, nyt kun kaikki toimii - ei kun pitäisi toimia - ranskalaiseen tyyliin eikä ole suomalaista järjestelmää tukena. Paksulla lompakolla matkaan on lähdettävä, koska edellisestä kerrasta on kokemusta kohtalaisesta viiveestä: sain konferenssimatkan päivärahat Ranskasta 5 kuukauden päästä.
Päähäni pullahtelee kiihtyvällä tahdilla asioita, joista pitää ottaa selvää. Koska koko systeemi menee erilailla kuin viimeksi, jolloin minulla oli suomalaisen tutkijakoulun rahoitus takanani, tulee tässä paljon uusia asioita (taas!) opeteltavaksi. Niin, sehän olisi liian helppoa, jos kaikki olisi tuttua ja turvallista. Vakuutukset! Ilmoitus Kelalle! Lomat! Työajan seuranta! Verotus! Jos ja kun saan virallista palkkaa Ranskasta, menee sen verotuskin varmaan Ranskan mukaan, kai. Täytyypi soitella verotoimistoon...
Mietityttää, miten suomalainen yliopisto on hanakasti vaatimassa sopimusta palkattomasta poissaolosta, eikä tule tällä kertaa lainkaan vastaan kustannuksissa, ei matka- tai asumiskustannuksissa, eikä tipu matkavakuutusta eikä myöskään palkkaa. Aivan oikein, ei myöskään palkkaa. Näin sitä kannustetaan kansainväliseen yhteistyöhön. Toki ymmärrän sen, ettei haluta antaa puolikasta tutkintoani ulkomaiselle yliopistolle ilmaiseksi, mutta tässä ei nyt taideta ottaa itse tutkijan asemaa huomioon mitenkään (no tämähän ei sinänsä yllätä, alipalkattu asiantuntija...). Kamalan kätevä lähteä tutustumaan, miten/jos Ranskassa maksetaan palkkaa ulkomaiselle vierailevalle tutkijalle. Jos proffani Ranskassa ei olisi niin mukava ja sellainen, joka saa asian kuin asian sujumaan, en suoraan sanottuna lähtisi ollenkaan.
Vekkulia tästä tekee se, että kuitenkin jos tuon 3 kuukauden aikana teen tutkimusta, josta julkaisen artikkelin, niin se kyllä kelpaa suomalaisellekin yliopistolle. Toisaalta niinhän esim. yritysmaailmassa työskentelevät ja sieltä palkan saavat, sivutoimiset tutkijat laittanevat kiltisti yliopiston nimen yhteystietoihinsa tieteellisessä julkaisussa. Miten luotettavaksi ja riippumattomaksi tiedoksi arvioisit tieteellisen artikkelin, jonka pääkirjoittaja ilmoittaisi työskentelevänsä vaikkapa Nokialla…? Tämä on näitä ”yleisiä tapoja”, joita noudatetaan kyseenalaistamatta, samaan tyyliin kuin artikkelin viimeisiksi kirjoittajiksi ”on tapana” merkata professorit, vaikkei heidän työpanoksensa aina kovin merkittävä olekaan itse tutkimuksen tai artikkelin teossa. Mutta minun tapauksessani suomalainen yliopisto saanee siis ilmaisen artikkelin. Vai saako? Olenhan minä kirjoilla toisessakin yliopistossa.
tiistai 4. lokakuuta 2011
Kotiinpaluu
Oma koti kullan kallis! Ja oma naapurin metsä tarjoaa antimiaan. Hirvikärpäsistä ei tietoakaan, mutta suppiksia löytyi ihan mukavasti.
Blogi jäänee taas hiljaiselolle, ennen seuraavaa matkaa. Keväälle on jälleen suunnitteilla muutaman kuukauden "piipahdus" Toulouseen ja Grenobleen töiden merkeissä, ja voihan tänne raapustella lyhyemmistäkin matkoista tai ainakin latailla kuvia.
Kettu kuittaa ja kiittää lukijoita!
Blogi jäänee taas hiljaiselolle, ennen seuraavaa matkaa. Keväälle on jälleen suunnitteilla muutaman kuukauden "piipahdus" Toulouseen ja Grenobleen töiden merkeissä, ja voihan tänne raapustella lyhyemmistäkin matkoista tai ainakin latailla kuvia.
Kettu kuittaa ja kiittää lukijoita!
perjantai 30. syyskuuta 2011
Takaisin Suomeen
... ja siellä ajattelin pysyä loppuvuoden. Saas nähdä, miten luonnistuu siirtyminen kolmenkympin helteistä +10 asteeseen. Kesämekosta kumisaappaisiin ja sieniretkeen. Ampiaisista hirvikärpäsiin.
Plakkarissa on ranskalainen opiskelijakortti. Mitenhän VR suhtautuu tällaisiin? Joskohan sitä saisi alennusta. Ranskassa kun jatko-opiskelijakin on opiskelija, toisin kuin Suomessa, jossa jatko-opiskelijat ovat lähinnä alipalkattuja asiantuntijoita ilman opiskelijaetuuksia.
Plakkarissa on ranskalainen opiskelijakortti. Mitenhän VR suhtautuu tällaisiin? Joskohan sitä saisi alennusta. Ranskassa kun jatko-opiskelijakin on opiskelija, toisin kuin Suomessa, jossa jatko-opiskelijat ovat lähinnä alipalkattuja asiantuntijoita ilman opiskelijaetuuksia.
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Häntä pystyyn
Maanantaisen ketutuksen jälkeen eilen ja tänään on ollut parempi päivä. Luotan siihen, että perjantaihin mennessä homma toimii, ja jos ei toimi, proffa soittaa pari puhelua, niin johan toimii. Ranskalaiselta tutkijakollegalta muuten kuulin, että puolet vaadittavista papereista on turhia, ja että tutkijakoulun sihteeri tarvitsikin vain osan dokumenteista. Kiva. Voisivat vaikka päivittää nettisivuilleen, keitä mikäkin paperi koskee. Ja toimistojen aukioloajat olisi myös ihan kiva löytää netistä. Ne kun eivät todellakaan ole 8-16 vaan esimerkiksi tiistaista perjantaihin 9.30-12 ja 13.30-17, maanantaina suljettu.
Paperishow’n lisäksi olen päässyt nauttimaan kunnon intiaanikesästä. Heinäkuu oli täällä kuulemma ihan surkea. Työkaveri oli viikon Pyreneillä lomalla mutta ulkoilusta ei tullut oikein mitään, kun koko ajan satoi. Nököttää nyt viikko mökissä Pyreneillä, on siinäkin loma. Mutta nyt on epätavallisen lämmin syyskuun loppu. Epätavallista siis eteläranskalaisellakin mittapuulla. +30 ja päällekin, ja aurinkoa riittää. Poltan täällä vielä nahkanikin, kun en aurinkorasvaa ottanut mukaan. Onneksi meikkivoiteessa on suojakerroin, etten tule punanaamana takaisin.
Ilakoidaanhan Suomessakin lämpenevää säätä. Nettilehdissä hehkutetaan jo oikein terassikeliä perjantaille. Siitä voidaan tosin olla montaa mieltä, millainen terassikeli on, jos lämpötila ”voidaan päästä jopa pariinkymmeneen asteeseen”. Kovimmat karjuthan siellä istuvat pakkaskeleilläkin rööki huulessa uuden tupakkalain voimaanastumisen jälkeen.
Täällä tekisi mieli rutista, kun on liian kuuma. Onneksi yöllä lämpötila laskee, joten ilmastointia ei toimistolle kaipaa, vaan työt sujuu ilmankin. Onneksi on toimisto varjopuolella. Hotellilla on ilmastointi, ja meinaankin ylipukeutua aina uloslähtiessäni. Mekko ja sandaalit riittää, ei tarvitse muuta. :P
On tullut käytyä jäätelöllä.
Ja jäätelöllä.
Ja pitkällä lounaalla tutkijakollegan kanssa.
Cheers!
Paperishow’n lisäksi olen päässyt nauttimaan kunnon intiaanikesästä. Heinäkuu oli täällä kuulemma ihan surkea. Työkaveri oli viikon Pyreneillä lomalla mutta ulkoilusta ei tullut oikein mitään, kun koko ajan satoi. Nököttää nyt viikko mökissä Pyreneillä, on siinäkin loma. Mutta nyt on epätavallisen lämmin syyskuun loppu. Epätavallista siis eteläranskalaisellakin mittapuulla. +30 ja päällekin, ja aurinkoa riittää. Poltan täällä vielä nahkanikin, kun en aurinkorasvaa ottanut mukaan. Onneksi meikkivoiteessa on suojakerroin, etten tule punanaamana takaisin.
Ilakoidaanhan Suomessakin lämpenevää säätä. Nettilehdissä hehkutetaan jo oikein terassikeliä perjantaille. Siitä voidaan tosin olla montaa mieltä, millainen terassikeli on, jos lämpötila ”voidaan päästä jopa pariinkymmeneen asteeseen”. Kovimmat karjuthan siellä istuvat pakkaskeleilläkin rööki huulessa uuden tupakkalain voimaanastumisen jälkeen.
Täällä tekisi mieli rutista, kun on liian kuuma. Onneksi yöllä lämpötila laskee, joten ilmastointia ei toimistolle kaipaa, vaan työt sujuu ilmankin. Onneksi on toimisto varjopuolella. Hotellilla on ilmastointi, ja meinaankin ylipukeutua aina uloslähtiessäni. Mekko ja sandaalit riittää, ei tarvitse muuta. :P
On tullut käytyä jäätelöllä.
Ja jäätelöllä.
Ja pitkällä lounaalla tutkijakollegan kanssa.
Cheers!
maanantai 26. syyskuuta 2011
Ranskalainen byrokratia
Pyydän etukäteen anteeksi kielenkäyttöäni. Nyt ottaa aivoon niin lujasti, että tyydyn toteamaan lyhyesti, että voi perkele mikä paperishow. Samat asiat pitää täyttää sekä netissä että paperilla. Sentään riittää, että yhtenä kappaleena, ihme. Allekirjoituksien perässä saa juosta pitkin kaupunkia, eikä saa niitä sittenkään, koska kaavakkeet pitääkin ensin täyttää netissä. Ensin kyllä sanottiin, että paperit pitää olla kaikki valmiina ja allekirjoitettuna ENNEN kuin nettiin voi mitään täyttää. Koittakaa nyt saakeli päättää. Menee hermo. Vituttaa.
lauantai 24. syyskuuta 2011
Netti!
No nyt tuli sekin ihme nähtyä, että Ranskassa löytyy jostain langaton nettiyhteys, jossa on täydet tolpat! WAU! Ja vielä toulouselaisessa hotellissa. Ei voi uskoa todeksi. Ehkä tämä on unta, ja kohta herään syyssateiden keskeltä pohjoisen harmaudesta...
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Portland
Ennen Grenoblen matkaa, piipahdin viikon verran Portlandissa, Oregonissa. Tämä on nyt tällaista viikko-siellä-toinen-täällä aikaa, mutta seuraavan viikon matkan jälkeen (Toulouseen) kuvittelen olevani loppuvuoden kokonaan Suomessa.
Olin ensimmäistä kertaa USA:ssa ja ihmeteltävää riitti lentokenttämuodollisuuksineen kaikkineen. Kyselivät kaikkea jännää lentokentällä: kuka on varannut lentosi, millä se on maksettu, näytä luottokortti, mihin olet menossa, mikä kokous se on, ketä muita sinne tulee, mistä maasta, missä tulet asumaan, mitä teet työksesi, jne. No, näistä selvittiin ja pääsin Portlandiin.
Portlandissa oli kahden päivän kokous töihini liittyen. En ota virallisesti osaa kyseiseen tutkimusprojektiin, mutta epävirallisesti kyllä. Tästä kokouksesta sain vihiä Ranskan kontaktien avulla, ja täytyy sanoa, että oli tosi hyödyllinen reissu.
Pahaksi onnekseni sain mennessä flunssan. Koneessa on niin kuiva ilma, että limakalvot kuivuu väkisinkin, eikä teen jatkuva lipittäminen auttanut. Siinäpä sitten koitat saada itsesi jonkinlaiseen kuntoon puolessatoista päivässä, kun flunssa ja jetlag vaivaa, mutta haluttaisi kierrellä kaupungilla pällistelemässä. Onneksi tauti talttui ja pari viimeistä päivää meni energisissä merkeissä. Ehti käydä shoppailemassa ja valokuvaamassa kaupunkia.
Portland on kuulemma hyvin eurooppalaistyylinen kaupunki. Tämän uskon, koska se ei vaikuttanut olevan niin erilainen kuin näkemäni eurooppalaliset suurkaupungit. Portlandissa on hyvin epäamerikkalainen toimiva julkinen liikenne.
Seuraava blogaus Toulousesta, jos ranskalainen nettiyhteys suo. :)
Olin ensimmäistä kertaa USA:ssa ja ihmeteltävää riitti lentokenttämuodollisuuksineen kaikkineen. Kyselivät kaikkea jännää lentokentällä: kuka on varannut lentosi, millä se on maksettu, näytä luottokortti, mihin olet menossa, mikä kokous se on, ketä muita sinne tulee, mistä maasta, missä tulet asumaan, mitä teet työksesi, jne. No, näistä selvittiin ja pääsin Portlandiin.
Portlandissa oli kahden päivän kokous töihini liittyen. En ota virallisesti osaa kyseiseen tutkimusprojektiin, mutta epävirallisesti kyllä. Tästä kokouksesta sain vihiä Ranskan kontaktien avulla, ja täytyy sanoa, että oli tosi hyödyllinen reissu.
Pahaksi onnekseni sain mennessä flunssan. Koneessa on niin kuiva ilma, että limakalvot kuivuu väkisinkin, eikä teen jatkuva lipittäminen auttanut. Siinäpä sitten koitat saada itsesi jonkinlaiseen kuntoon puolessatoista päivässä, kun flunssa ja jetlag vaivaa, mutta haluttaisi kierrellä kaupungilla pällistelemässä. Onneksi tauti talttui ja pari viimeistä päivää meni energisissä merkeissä. Ehti käydä shoppailemassa ja valokuvaamassa kaupunkia.
Portland on kuulemma hyvin eurooppalaistyylinen kaupunki. Tämän uskon, koska se ei vaikuttanut olevan niin erilainen kuin näkemäni eurooppalaliset suurkaupungit. Portlandissa on hyvin epäamerikkalainen toimiva julkinen liikenne.
Seuraava blogaus Toulousesta, jos ranskalainen nettiyhteys suo. :)
torstai 15. syyskuuta 2011
Brennus
Kyllä sopii mulle tämä ranskalainen ravintolakulttuuri. Täällä sitä kirjoitellaan pienessä hutikassa (sössön sössön), kun päivällisellä tuli nautittua oikein 2 lasia viiniä. Ja huom. ruuan kanssa! Pakkaa tässä nyt sitten matkalaukkua...
Kävin siis noin neljännen kerran hotelli Gambettan vieressä olevassa Brennus-ravintolassa. Pari kertaa kävin jo toukokuussa, ja tälle visiitille tämä oli toinen kerta. Laiska kun olin, en jaksanut lähteä sen pitemmälle hotellilta.
Ulkofile oli ihan ok ja sen lisukkeeksi salaatti, joka oli niin ikään ok. Mutta se kastike. Ai hitto vieköön. Pyysin pihvin kantarellikastikkeella, mutta sitä ei ollut vaan sen sijaan herkkutattikastike. Voi elämän kevät ja kukkivat käpykuuset, mutta kastike oli hyvää! JärJETtömän hyvää. Onneksi Ranskassa on tapana leipäpalalla klanssata lautasella oleva kastike. Kyllä, olin tänään hyvin ranskalainen tuossa suhteessa.
Jälkiruuaksi tilasin tiramisujäätelöä. Ei juuri jäänyt kastikkeen varjoon makunsa loistavuudessa. Olisin tunkenut pääni jäätelökulhoon ja nuollut loputkin, jos olisin kehdannut. Ei täällä kulinaristisessa maassa sentään ihan mitä vaan tehdä.
Vieläkin ihmettelen, että miten voi tulla ihan kunnolla hutikkaan 2 lasista viiniä, jotka nauttii ruuan kanssa...
PS. Löysin kirjoituksesta ensilukemalta noin 18 kirjoitusvirhettä. Tästä voin syyttää töissä käyttämääni azerty-näppäimistöä, johon alan tottua, mutta "normaali" qwerty-näppis tuntuu oudolle. Viinillähän ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa. :D
Kävin siis noin neljännen kerran hotelli Gambettan vieressä olevassa Brennus-ravintolassa. Pari kertaa kävin jo toukokuussa, ja tälle visiitille tämä oli toinen kerta. Laiska kun olin, en jaksanut lähteä sen pitemmälle hotellilta.
Ulkofile oli ihan ok ja sen lisukkeeksi salaatti, joka oli niin ikään ok. Mutta se kastike. Ai hitto vieköön. Pyysin pihvin kantarellikastikkeella, mutta sitä ei ollut vaan sen sijaan herkkutattikastike. Voi elämän kevät ja kukkivat käpykuuset, mutta kastike oli hyvää! JärJETtömän hyvää. Onneksi Ranskassa on tapana leipäpalalla klanssata lautasella oleva kastike. Kyllä, olin tänään hyvin ranskalainen tuossa suhteessa.
Jälkiruuaksi tilasin tiramisujäätelöä. Ei juuri jäänyt kastikkeen varjoon makunsa loistavuudessa. Olisin tunkenut pääni jäätelökulhoon ja nuollut loputkin, jos olisin kehdannut. Ei täällä kulinaristisessa maassa sentään ihan mitä vaan tehdä.
Vieläkin ihmettelen, että miten voi tulla ihan kunnolla hutikkaan 2 lasista viiniä, jotka nauttii ruuan kanssa...
PS. Löysin kirjoituksesta ensilukemalta noin 18 kirjoitusvirhettä. Tästä voin syyttää töissä käyttämääni azerty-näppäimistöä, johon alan tottua, mutta "normaali" qwerty-näppis tuntuu oudolle. Viinillähän ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa. :D
Grenoblessa kameraan osuneita
Paikallinen spåra
Energiatehokasta ja ympäristöystävällistä suunnittelua kaiketi.
Aamuaurinko osuu vuorenhuippuihin
It's hot!
Energiatehokasta ja ympäristöystävällistä suunnittelua kaiketi.
Aamuaurinko osuu vuorenhuippuihin
It's hot!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)