keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Ei konkurssia sittenkään?
Edelliseen märinään on tullut muutosta. Suomalainen proffa hiffasi tilanteen vakavuuden ja nyt tehdäänkin niin, että palkka tulee normaalisti Suomesta. Katsotaan sitten jälkikäteen, mitä Ranskan päästä maksetaan ja tasataan kuluja myöhemmin (Ei kuitenkaan tuplapalkkaa ;) ). Jos eivät maksa, ei tule double degreetäkään. Mutta ehdottoman plussaa tässä on se, että mun ei tarvitse olla rahattomana välikätenä asiassa. JES!!!
tiistai 20. joulukuuta 2011
Syvä huokaus...
Oih ja voih... Mietin, että kai sitä ihminen voisi helpommallakin päästä. On rahaongelmia. Tai ei vielä, mutta kohta. Ei mene rahoitus ihan putkeen kansainvälisessä tutkimusyhteistyössä siinä tapauksessa, jos yhteistyössä on tarkoitus tehdä yhteisvalvottu väitöskirja, eli yhdellä väitöskirjalla valmistua tohtoriksi sekä suomalaisesta että ulkomaalaisesta yliopistosta. Yhteisvalvotulla väitöskirjalla osoitetaan oikeasti mustaa valkoisella, että tutkimusyhteistyötä on tehty eikä vain vierailtu käsiä heiluttelemassa ulkomaisessa yliopistossa.
Systeemit näyttää niin tuskaiselta, että on jopa alkanut kaduttaa koko yhteisvalvotun väitöskirjan teko. Olisihan sitä ihan vain Suomessa tehdyssä väikkärissäkin tarpeeksi... Tai jättäisikö koko paskan tähän ja keksisi jotain oikeita töitä, josta maksettaisiin oikeaa palkkaa...?
Noh, tilanne on se, että tammikuun puolivälissä olen lähdössä takaisin Toulouseen tekemään tutkimusta 3 kuukaudeksi. Onneksi vain niin lyhyeksi aikaa. Tässä kohtaa kerään kaiken itsehillinnän ja poistan kaikki kirosanat tekstistä ja muutenkin koitan käyttäytyä blogaajana korrektisti. Mieli kyllä tekisi rummuttaa vähän värikkäämmin sanakääntein koko maailmalle, millaista kohtelua jatko-opiskelija saa kestää, mutta ehkä pitäydyn totuudenmukaisessa tyylissä.
Mutta siis, lähtöpäivä lähestyy ja asioiden soisi olevan hoidossa. Totuus on kuitenkin se, että käytännössä ainoa asia, mistä on mustaa valkoisella ja varmasti hoidossa, on lentoliput ja nekin varasin omalla visakortillani. Kas kun Toulousen yliopiston labran tilit ovat kiinni(!) vuodenvaihteen molemmin puolin eikä sieltä siis tilailla yhtään mitään. Erikoinen juttu, sanoisin.
Lentolippujen hinta pitäisi kuitenkin myöhemmin mennä Toulousen labran maksettavaksi (kunhan saavat tilit taas auki), mutta luultavimmin siinä menee usevempi kuukausi. Tästä on kokemusta huhtikuun konferenssimatkasta (päivärahat maksettiin syyskuussa) ja toukokuun Grenoblen vierailusta (kuitteja kyseltiin marraskuussa). Näistä osaan jo näin korkealla koulutuksella ja Ranskan kokemuksella laskea, että jos asumis- ja matkakustannuksia syntyy tammi-huhtikuussa, niistä voi odotella rahojaan takaisin ehkä ennen joulua. Samana vuonna. Optimistisesti ajatellen.
Majoitus lienee hoidossa. Majoitun samassa asuntolassa kuin viime keväänä, vaikka syksyllä jo ehdin vannoa, etten ikinä halua takaisin samaan paikkaan vaan lähemmäksi keskustaa. Keskustan kämpän saaminen noin lyhyeksi aikaa ja ulkomailta käsin on aika tuskan takana. Onhan asuntolassa hyviäkin puolia: se on tuttu, kohtuu lähellä koulua, rauhallinen, tuttujen lenkkimaastojen lähellä ja remonttikin on kaiketi saatu valmiiksi. Kivahan se keskustassa olisi olla, mutta otetaan nyt huomioon, että töihinhän mä sinne olen menossa. Tai niinhän mä kuvittelen.
Listassa seuraavana huolenaiheena on palkka. Koska teen yhteisvalvottua väitöskirjaa, pitäisi Suomessa työskennellessäni palkka tulla Suomen tutkijakoulusta ja vastavuoroisesti Ranskassa työskennellessäni Ranskasta. Mutteihän se niin mene. Ehei. Suomesta en kylläkään saa tuona 3 kuukautena palkkaa, koska olen "vapautettuna töistä/muu poissaolo", mutten saa sitä Ranskastakaan. Siellä jatko-opiskelija rinnastetaan enemmän opiskelijaksi. Minullahan ei ole (ja tuskin tuleekaan) työsopimusta Toulousen labraan, joten palkkaa ei makseta. Proffa vihjasi syksyllä noin tonnista kuussa, mutta viime viikolla kun nähtiin, oli summa pudonnut jonnekin 400 euroon. Jep, luitte ihan oikein. Ulkomaille tuolla rahalla töihin. Tooosi kannattavaa. Ei pahemmin houkuttele elää samalla kituvaihteella kuin perusopiskelijana, mutta siltä se näyttää. En kyllä kenellekään suosittele kansainvälisen väitöskirjan tekoa, ellei satu olemaan omassa kassassa ylimääräistä ja valmis maksamaan työntekonsa omasta pussista.
Koska rahoitus näyttää noin epävarmalta ja olemattomalta, olen kysellyt Suomesta lisärahoitusta, apurahoja ym. Tutkijakoulusta eikä yliopistosta ei tipu mitään, koska en ole töissä tuona aikana suomalaisessa yliopistossa ("vapautettu töistä", pah). Kas kun tutkijavaihto on nähtävästi eri asia kuin tehdä kahdessa koulussa tutkimusta. Kysyin tästä vielä proffaltani Suomessa ja hän oli vahvasti sitä mieltä, että kyllä ne Ranskasta saavat luvan hoitaa, ja että Suomen päästä ei tulla piiruakaan vastaan. Great. Jatko-opiskelijan kannalta kamalan kiva lähteä tyhjän päälle. Peukut pystyyn, että apurahoja ropsahtelisi, vaikkakin ne maksetaankin yleensä jälkikäteen. Olisipa sitten jotain, jolla maksaa visalaskut.
Hitusen ahdistaa (lue: kaamea paniikki ja vitutus), kun kolmen kuukauden aikana ei välttämättä ropsahda tilille lantin lanttia, mutta sieltä pitäisi maksaa vuokra Suomeen (onneksi on pieni kimppakämppä!), vuokra Toulouseen (luuletteko tosiaan, että Toulousen labra hoitaisi tämän suoraan?), ja elääkin pitäisi. Taitaa jäädä Bordeaux'n, Pariisin ja Pyreneitten viikonloppureissut väliin... Ilmankin saa pöyhiä alimmaisia!
Kaikesta huolimatta koitan ajatella asiaa positiivisesti. Mulla on sentään mahdollisuus (vaikkei rahoitusta) lähteä ulkomaille töihin. Siellä oli viime keväänä tosi hyvä työdraivi päällä ja toivon, että sama jatkuu. Siellä ei päätä särje, hartiat jumita tai muutenkaan vituta, vaan pystyn paremmin keskittymään tutkimiseen ja kirjoittamiseen, toisin kuin täällä koti-Suomen yliopiston perimmäisessä nurkassa pölyttymässä ja muumioitumassa tutkijankammiooni. Ja onhan siinä sekin, että jos saan "palkkaa" 400€ plus asumiskustannukset eli noin kolmanneksen normaalista tohtorikoulutettavan palkasta (joka on ihan naurettava verrattuna osaamiseen ja teollisuuden palkkoihin), teen sitten vain kolmanneksen töitä! Eiköstä juu? Juoksumaastot ja viinikellarit kutsuvat! :) In every cloud, there's a silver lining...
Systeemit näyttää niin tuskaiselta, että on jopa alkanut kaduttaa koko yhteisvalvotun väitöskirjan teko. Olisihan sitä ihan vain Suomessa tehdyssä väikkärissäkin tarpeeksi... Tai jättäisikö koko paskan tähän ja keksisi jotain oikeita töitä, josta maksettaisiin oikeaa palkkaa...?
Noh, tilanne on se, että tammikuun puolivälissä olen lähdössä takaisin Toulouseen tekemään tutkimusta 3 kuukaudeksi. Onneksi vain niin lyhyeksi aikaa. Tässä kohtaa kerään kaiken itsehillinnän ja poistan kaikki kirosanat tekstistä ja muutenkin koitan käyttäytyä blogaajana korrektisti. Mieli kyllä tekisi rummuttaa vähän värikkäämmin sanakääntein koko maailmalle, millaista kohtelua jatko-opiskelija saa kestää, mutta ehkä pitäydyn totuudenmukaisessa tyylissä.
Mutta siis, lähtöpäivä lähestyy ja asioiden soisi olevan hoidossa. Totuus on kuitenkin se, että käytännössä ainoa asia, mistä on mustaa valkoisella ja varmasti hoidossa, on lentoliput ja nekin varasin omalla visakortillani. Kas kun Toulousen yliopiston labran tilit ovat kiinni(!) vuodenvaihteen molemmin puolin eikä sieltä siis tilailla yhtään mitään. Erikoinen juttu, sanoisin.
Lentolippujen hinta pitäisi kuitenkin myöhemmin mennä Toulousen labran maksettavaksi (kunhan saavat tilit taas auki), mutta luultavimmin siinä menee usevempi kuukausi. Tästä on kokemusta huhtikuun konferenssimatkasta (päivärahat maksettiin syyskuussa) ja toukokuun Grenoblen vierailusta (kuitteja kyseltiin marraskuussa). Näistä osaan jo näin korkealla koulutuksella ja Ranskan kokemuksella laskea, että jos asumis- ja matkakustannuksia syntyy tammi-huhtikuussa, niistä voi odotella rahojaan takaisin ehkä ennen joulua. Samana vuonna. Optimistisesti ajatellen.
Majoitus lienee hoidossa. Majoitun samassa asuntolassa kuin viime keväänä, vaikka syksyllä jo ehdin vannoa, etten ikinä halua takaisin samaan paikkaan vaan lähemmäksi keskustaa. Keskustan kämpän saaminen noin lyhyeksi aikaa ja ulkomailta käsin on aika tuskan takana. Onhan asuntolassa hyviäkin puolia: se on tuttu, kohtuu lähellä koulua, rauhallinen, tuttujen lenkkimaastojen lähellä ja remonttikin on kaiketi saatu valmiiksi. Kivahan se keskustassa olisi olla, mutta otetaan nyt huomioon, että töihinhän mä sinne olen menossa. Tai niinhän mä kuvittelen.
Listassa seuraavana huolenaiheena on palkka. Koska teen yhteisvalvottua väitöskirjaa, pitäisi Suomessa työskennellessäni palkka tulla Suomen tutkijakoulusta ja vastavuoroisesti Ranskassa työskennellessäni Ranskasta. Mutteihän se niin mene. Ehei. Suomesta en kylläkään saa tuona 3 kuukautena palkkaa, koska olen "vapautettuna töistä/muu poissaolo", mutten saa sitä Ranskastakaan. Siellä jatko-opiskelija rinnastetaan enemmän opiskelijaksi. Minullahan ei ole (ja tuskin tuleekaan) työsopimusta Toulousen labraan, joten palkkaa ei makseta. Proffa vihjasi syksyllä noin tonnista kuussa, mutta viime viikolla kun nähtiin, oli summa pudonnut jonnekin 400 euroon. Jep, luitte ihan oikein. Ulkomaille tuolla rahalla töihin. Tooosi kannattavaa. Ei pahemmin houkuttele elää samalla kituvaihteella kuin perusopiskelijana, mutta siltä se näyttää. En kyllä kenellekään suosittele kansainvälisen väitöskirjan tekoa, ellei satu olemaan omassa kassassa ylimääräistä ja valmis maksamaan työntekonsa omasta pussista.
Koska rahoitus näyttää noin epävarmalta ja olemattomalta, olen kysellyt Suomesta lisärahoitusta, apurahoja ym. Tutkijakoulusta eikä yliopistosta ei tipu mitään, koska en ole töissä tuona aikana suomalaisessa yliopistossa ("vapautettu töistä", pah). Kas kun tutkijavaihto on nähtävästi eri asia kuin tehdä kahdessa koulussa tutkimusta. Kysyin tästä vielä proffaltani Suomessa ja hän oli vahvasti sitä mieltä, että kyllä ne Ranskasta saavat luvan hoitaa, ja että Suomen päästä ei tulla piiruakaan vastaan. Great. Jatko-opiskelijan kannalta kamalan kiva lähteä tyhjän päälle. Peukut pystyyn, että apurahoja ropsahtelisi, vaikkakin ne maksetaankin yleensä jälkikäteen. Olisipa sitten jotain, jolla maksaa visalaskut.
Hitusen ahdistaa (lue: kaamea paniikki ja vitutus), kun kolmen kuukauden aikana ei välttämättä ropsahda tilille lantin lanttia, mutta sieltä pitäisi maksaa vuokra Suomeen (onneksi on pieni kimppakämppä!), vuokra Toulouseen (luuletteko tosiaan, että Toulousen labra hoitaisi tämän suoraan?), ja elääkin pitäisi. Taitaa jäädä Bordeaux'n, Pariisin ja Pyreneitten viikonloppureissut väliin... Ilmankin saa pöyhiä alimmaisia!
Kaikesta huolimatta koitan ajatella asiaa positiivisesti. Mulla on sentään mahdollisuus (vaikkei rahoitusta) lähteä ulkomaille töihin. Siellä oli viime keväänä tosi hyvä työdraivi päällä ja toivon, että sama jatkuu. Siellä ei päätä särje, hartiat jumita tai muutenkaan vituta, vaan pystyn paremmin keskittymään tutkimiseen ja kirjoittamiseen, toisin kuin täällä koti-Suomen yliopiston perimmäisessä nurkassa pölyttymässä ja muumioitumassa tutkijankammiooni. Ja onhan siinä sekin, että jos saan "palkkaa" 400€ plus asumiskustannukset eli noin kolmanneksen normaalista tohtorikoulutettavan palkasta (joka on ihan naurettava verrattuna osaamiseen ja teollisuuden palkkoihin), teen sitten vain kolmanneksen töitä! Eiköstä juu? Juoksumaastot ja viinikellarit kutsuvat! :) In every cloud, there's a silver lining...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)