Un croix

Eestin kierros

Kesälomalla piipahdettiin pari kolme päivää Virossa. Mukaan otettiin auto ja suunnaksi paikat, joista emme olleet kuulleet aikaisemmin mitään. Tallinna on jo aika nähty ja näin heinäkuussa Pärnu, Saarenmaa, Hiidenmaa, sun muut yleisemmät lomakohteet lienevät suomalaista pullollaan.

Suuntasimme reippaasti Tallinnasta itsään. Ensin piipahdus Rakveressä, josta löytyy komeat linnan rauniot sokkeloineen ja keskiaikaisine ravinteleineen. Kaikkea ei oltu pureksittu auki vaan raunioiden sokkeloihin oli mukavasti jätetty eksymisen tunnetta.

Rakverestä lähdettiin Toilaan, Suomenlahden rannikolla sijaitsevaan kaupunkiin, josta löytyy Toila Spa. Junior-sviitti rohkeat 120 euroa yö sisältäen myös kylpyläosaston, saunojen ja kuntosalin käytön ei mielestäni kovin paha hinta. Ja kun huoneen hintaan kuuluu oma privaatti poreamme, kylpytakit, läpsykkäät, kaikki. Ei mitään tylyä lisälaskutusta kaikesta nippelistä kuten muissa käymissäni (suomalaisissa) kylpylähotelleissa. Pientä miinusta huoneen olemattomasta ilmastoinnista, mutta ikkunat auki ja ovi (ilmastoituun!) käytävään auki, niin avot.

Toila Spassa merinäköala oli hyödynnetty huolellisesti hotellihuoneissa, ravintolassa ja kuntosalillakin. Ja mikäs siinä, komea se on! Rantapenger putoaa useamman kymmenen metriä todella jyrkästi, joten horisontti tuntuu olevan "korkealla".

Toilassa vietetyn yön jälkeen suuntasimme Kauksiin, Peipsjärven pohjoisrannalle. Kerrassaan mahtava hiekkaranta! Jostain luin, että järvi kallistuu pohjois-etelä-suunnassa siten, että pohjoisranta nousee ja eteläranta laskee, joten tätä hiekkaista nanna on tulevaisuudessa vain lisää.

Mökkimajoitus oli edullinen (26 €/yö 2 henkeä ja auton parkki) tällaisissa sympaattisissa asumuksissa. Kollektiivisuihkusta tuli lämmintä vettä ja ruokalasta sai maittavaa apetta erittäin kohtuulliseen hintaan. Loistava lomanviettopaikka ilman turhia krumeluureja. Kieliongelmia ei pahemminn ollut, täälläkin pärjäsi suomen-, englannin- ja elekielellä. Eipä silti, muutaman eestinkielisen sanan opettelu auttaisi asiaa.

Tack och adjö!

Sarlat

Tähän aikaan kesästä on mukava selailla kuva-arkistoja ja haaveilla ulkomaista. Lomani olen viettänyt Suomessa ja Virossa, mutta nyt nojatuolimatkalle Länsi-Ranskaan, Sarlatiin.

Sarlatin pikkukaupungissa vierailua suositteli minulle jo joskus aikaisemmin Bordeaux’ssa asunut tuttava. Sarlatiin ei kuitenkaan ihan tuosta noin vain Toulousesta mennä: julkisen liikenteen yhteydet ovat jokseenkin huonot. Mutta mikäs siinä, kun sinne pääsi proffan ja proffan perheen kanssa kätevästi Cougnacista. Ajomatkaakin oli kaikki 15 minuuttia. Proffan vaimossa on kyllä epäilemättä rallikuskin ainesta. Sen verran lujaa päästeli menemään mutkaisella kapealla tiellä, jossa vastaantulijoita riitti aina rekoista pyöräilijöihin. Ja mitkä kevyenliikenteenväylät tai edes pientareet? Turhia! Nopeusrajoitus oli 90 km/h ja lähestulkoon sitä noudatti. Heikompaa hirvitti. No, mutta Florence on kotoisin tuolta seudulta, joten tuntee tiet ja tavat. Hurjastelun lomassa pysähdyttiin ottamaan paraatipaikalta valokuvia.

Sarlat on vanha kaupunki sokkeloisine kujineen. Kirkkoja tai sen suuntaisia löytyy useampi, ja arkkitehtuuri on mukavannäköistä vanhaa tyyliä. Ahh, mä niin kaipaan Ranskaan, vaikken siellä haluaisikaan pysyvästi asua...