tiistai 8. marraskuuta 2011
Matkalaukku tärisee jo
Seuraava etappi Toulousessa alkaa siintää jo horisontissa. Näillä näkymin lähden tammikuun puolivälissä kolmeksi kuukaudeksi Toulouseen. Koska tutkimusaiheeni on sellainen, jota voin tehdä periaatteessa missä vaan, voin ”valita” missä sitä teen. Toisaalta yhteisvalvotun väitöskirjan tapauksessa annetaan ymmärtää, että kummassakin koulussa on suotava tehdä tutkimusta, ei välttämättä kuitenkaan puolet ja puolet.
Asuntoa olen alkanut jo etsiä. Siihen samaan, jossa olin viime kevään, en mieluusti mene takaisin. Se on liian syrjässä ja ei-niin-hyvien liikenneyhteyksien päässä. Haluan mennä ja tulla enemmän, nyt kun kyseessä on vain 3 kk. Saas nähdä miten kaikki systeemit onnistuu, nyt kun kaikki toimii - ei kun pitäisi toimia - ranskalaiseen tyyliin eikä ole suomalaista järjestelmää tukena. Paksulla lompakolla matkaan on lähdettävä, koska edellisestä kerrasta on kokemusta kohtalaisesta viiveestä: sain konferenssimatkan päivärahat Ranskasta 5 kuukauden päästä.
Päähäni pullahtelee kiihtyvällä tahdilla asioita, joista pitää ottaa selvää. Koska koko systeemi menee erilailla kuin viimeksi, jolloin minulla oli suomalaisen tutkijakoulun rahoitus takanani, tulee tässä paljon uusia asioita (taas!) opeteltavaksi. Niin, sehän olisi liian helppoa, jos kaikki olisi tuttua ja turvallista. Vakuutukset! Ilmoitus Kelalle! Lomat! Työajan seuranta! Verotus! Jos ja kun saan virallista palkkaa Ranskasta, menee sen verotuskin varmaan Ranskan mukaan, kai. Täytyypi soitella verotoimistoon...
Mietityttää, miten suomalainen yliopisto on hanakasti vaatimassa sopimusta palkattomasta poissaolosta, eikä tule tällä kertaa lainkaan vastaan kustannuksissa, ei matka- tai asumiskustannuksissa, eikä tipu matkavakuutusta eikä myöskään palkkaa. Aivan oikein, ei myöskään palkkaa. Näin sitä kannustetaan kansainväliseen yhteistyöhön. Toki ymmärrän sen, ettei haluta antaa puolikasta tutkintoani ulkomaiselle yliopistolle ilmaiseksi, mutta tässä ei nyt taideta ottaa itse tutkijan asemaa huomioon mitenkään (no tämähän ei sinänsä yllätä, alipalkattu asiantuntija...). Kamalan kätevä lähteä tutustumaan, miten/jos Ranskassa maksetaan palkkaa ulkomaiselle vierailevalle tutkijalle. Jos proffani Ranskassa ei olisi niin mukava ja sellainen, joka saa asian kuin asian sujumaan, en suoraan sanottuna lähtisi ollenkaan.
Vekkulia tästä tekee se, että kuitenkin jos tuon 3 kuukauden aikana teen tutkimusta, josta julkaisen artikkelin, niin se kyllä kelpaa suomalaisellekin yliopistolle. Toisaalta niinhän esim. yritysmaailmassa työskentelevät ja sieltä palkan saavat, sivutoimiset tutkijat laittanevat kiltisti yliopiston nimen yhteystietoihinsa tieteellisessä julkaisussa. Miten luotettavaksi ja riippumattomaksi tiedoksi arvioisit tieteellisen artikkelin, jonka pääkirjoittaja ilmoittaisi työskentelevänsä vaikkapa Nokialla…? Tämä on näitä ”yleisiä tapoja”, joita noudatetaan kyseenalaistamatta, samaan tyyliin kuin artikkelin viimeisiksi kirjoittajiksi ”on tapana” merkata professorit, vaikkei heidän työpanoksensa aina kovin merkittävä olekaan itse tutkimuksen tai artikkelin teossa. Mutta minun tapauksessani suomalainen yliopisto saanee siis ilmaisen artikkelin. Vai saako? Olenhan minä kirjoilla toisessakin yliopistossa.
Asuntoa olen alkanut jo etsiä. Siihen samaan, jossa olin viime kevään, en mieluusti mene takaisin. Se on liian syrjässä ja ei-niin-hyvien liikenneyhteyksien päässä. Haluan mennä ja tulla enemmän, nyt kun kyseessä on vain 3 kk. Saas nähdä miten kaikki systeemit onnistuu, nyt kun kaikki toimii - ei kun pitäisi toimia - ranskalaiseen tyyliin eikä ole suomalaista järjestelmää tukena. Paksulla lompakolla matkaan on lähdettävä, koska edellisestä kerrasta on kokemusta kohtalaisesta viiveestä: sain konferenssimatkan päivärahat Ranskasta 5 kuukauden päästä.
Päähäni pullahtelee kiihtyvällä tahdilla asioita, joista pitää ottaa selvää. Koska koko systeemi menee erilailla kuin viimeksi, jolloin minulla oli suomalaisen tutkijakoulun rahoitus takanani, tulee tässä paljon uusia asioita (taas!) opeteltavaksi. Niin, sehän olisi liian helppoa, jos kaikki olisi tuttua ja turvallista. Vakuutukset! Ilmoitus Kelalle! Lomat! Työajan seuranta! Verotus! Jos ja kun saan virallista palkkaa Ranskasta, menee sen verotuskin varmaan Ranskan mukaan, kai. Täytyypi soitella verotoimistoon...
Mietityttää, miten suomalainen yliopisto on hanakasti vaatimassa sopimusta palkattomasta poissaolosta, eikä tule tällä kertaa lainkaan vastaan kustannuksissa, ei matka- tai asumiskustannuksissa, eikä tipu matkavakuutusta eikä myöskään palkkaa. Aivan oikein, ei myöskään palkkaa. Näin sitä kannustetaan kansainväliseen yhteistyöhön. Toki ymmärrän sen, ettei haluta antaa puolikasta tutkintoani ulkomaiselle yliopistolle ilmaiseksi, mutta tässä ei nyt taideta ottaa itse tutkijan asemaa huomioon mitenkään (no tämähän ei sinänsä yllätä, alipalkattu asiantuntija...). Kamalan kätevä lähteä tutustumaan, miten/jos Ranskassa maksetaan palkkaa ulkomaiselle vierailevalle tutkijalle. Jos proffani Ranskassa ei olisi niin mukava ja sellainen, joka saa asian kuin asian sujumaan, en suoraan sanottuna lähtisi ollenkaan.
Vekkulia tästä tekee se, että kuitenkin jos tuon 3 kuukauden aikana teen tutkimusta, josta julkaisen artikkelin, niin se kyllä kelpaa suomalaisellekin yliopistolle. Toisaalta niinhän esim. yritysmaailmassa työskentelevät ja sieltä palkan saavat, sivutoimiset tutkijat laittanevat kiltisti yliopiston nimen yhteystietoihinsa tieteellisessä julkaisussa. Miten luotettavaksi ja riippumattomaksi tiedoksi arvioisit tieteellisen artikkelin, jonka pääkirjoittaja ilmoittaisi työskentelevänsä vaikkapa Nokialla…? Tämä on näitä ”yleisiä tapoja”, joita noudatetaan kyseenalaistamatta, samaan tyyliin kuin artikkelin viimeisiksi kirjoittajiksi ”on tapana” merkata professorit, vaikkei heidän työpanoksensa aina kovin merkittävä olekaan itse tutkimuksen tai artikkelin teossa. Mutta minun tapauksessani suomalainen yliopisto saanee siis ilmaisen artikkelin. Vai saako? Olenhan minä kirjoilla toisessakin yliopistossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)