Tässä kokoelma erinäisiä havaintoja reissun varrelta.
1) Amerikkalainen vessapaperi. Kyllä. Listan ensimmäiseksi kelpaa vessapaperi. Se on ehkä yksi tärkeimmistä nykyihmisen hyödykkeistä. Se joka muuta väittää, saa ihan rauhassa pyyhkiä kädellään. Minä pyyhin paperilla. Tai yritän ainakin… Amerikkalainen vessapaperi on nimittäin ihan onnetonta! Rullaa saa pyörittää kierroksen jos toisenkin, koska paperi on ohuen ohutta yksinkertaista paperia. Raivostuttavaa! 8 kerrosta riittää nippanappa, 10+ on paree. Ja auta armias, jos rulla ei pyöri kunnolla telineessään tai repeilee telineen reunaan! Silloin ei hyvä heilu. Mutta minkäs siinä teet, kun niin sanotusti ”hätä kädessä”?
2) Olen kaiketi amerikkalaisen oloinen/näköinen. Viikon matkan aikana kahteen kertaan joku paikallinen luuli minua joksikin toiseksi henkilöksi. RPI:n kampuksella olin joku Kelly. Bostonilaisessa hotellissa tervehti minua ”oh my god, it’s Julia!” Vähän menin hämilleni. American woman!
3) Suhtautuminen julkiseen liikenteeseen on jenkeissä vähän outo. Kun Troyssä kerroin konferenssin jälkeen hyppääväni Albanyssä Greyhoundiin, moni ihmetteli ja toivotti onnea. Siis hetkinen. Onko siinä joku juttu, ettei vaikka ilmastointi toimi (+35C:ssä aika ehdoton) vai kiertääkö se kaikki kinttupolut ja pikkukylät Albanyn ja Bostonin välillä? Tiedä sitten mihin jenkkien ennakkoluulo perustuu, mutta pääsin mukavasti matkaten, yhdellä ainoalla pysähdyksellä perille. Weird.
4) Albany on New Yorkin osavaltion pääkaupunki. Siis Albany, ei New York. Albany, josta kukaan (minä) ole koskaan kuullutkaan. Aina sitä oppii uutta.
5) Täkäläisillä tuntuu monella olevan kiinnekohtia Suomeen, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Eräs myyjätär kertoi poikaystävänsä olevan Turusta. Toinen kassapoika innostui, kun kuuli minun (ja visakorttini) olevan Suomesta. Opetinpa sitten kiitos, hyvää päivää ja mitä kuuluu turbaanipäiselle 7-elevenin myyjälle. Lentokentän passintarkastaja tiesi Amorphiksen! Maailma on pieni!
6) Amerikkalaisilla naisilla on sitten komeet tukat. Pitkät, hyväkuntoiset ja suorat. Harmi vain, että tarkemmin tarkasteltuina kaikki paljastuivat hiuspidennyksiksi vaikkakin usein todella hyvin laitetuiksi. Oih, kaipaan niin omaa pitkää fledaa. Ei olisi pidennys, hähää.
7) Olut. Juu, olutta on. Tässä kohtaa ne lokia lukevat henkilöt, joiden suu napsaa oluen suuntaan, saavat varmaan hermoromahduksen, mutta menköön. En välitä oluista sitten niin yhtään. Zero. Nada. Siltä osin tämä reissu meni osaltani hukkaan. Troyssä nimittäin istuttiin harva se ilta paikallisen panimon baarissa, Brown’s Breweryssä. Paikan kaikki kaksi siiderilaatua (Strongbow ja Chipmunk) tuli testattua kyllä, samoin suppea viinilista. Konferenssin loppua kohden tunnelma oli jo rentoutunut, ja torstai-iltana naurettiin jo kippurassa kun tilasin ”menage à trois”-nimistä viiniä.
Loistava matka, loistava seura, loistava konferenssi, loistava fiilis.
Ja nyt se on loma!!! Kuvia latailen kunhan lomalainen saa aikaseksi. Lomallahan ei nimittäin ressata.
