tiistai 27. maaliskuuta 2012

Reeniä, reeniä

Meikäläisen kuntokehitys olisi luultavasti ihan erilaista, jos olisin vakituiseen Grenoblessa. Viikonloppuisin tuntitolkulla patikkaa yläviistoon ja viikolla juoksua kovaa kollegoiden kanssa. Työkaverit on paremmassa kunnossa kuin minä, mutta ovatpa hyviä jäniksiä. Tulee ainakin tehtyä niitä koviakin lenkkejä. Kannikat huutaa kohta hoosiannaa, mutta sitä ehtii sitten vaikka Toulousessa huilata...

Tiedä sitten oliko syynä lauantainen patikka vai mikä, mutta sykkeet nousi tänään lenkillä taivaisiin jo heti alkulämmittelyssä. Ei nyt missään ylikunnossa pitäisi olla, mutta jotain outoa on tässä ilmanalassa. Aa, muta tämänhän pitikin olla 3 kuukauden etelän leiri länsiväyläjuoksua varten!

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Bastille - Mont Rachais

Kun viettää työmatkalla viikonlopun Grenoblessa, on oikeastaan ihan pakko mennä patikoimaan vuorille. Minun ainakin! Tasamaan asukkia mahtavat vuorimaisemat houkuttelevat. Lauantaina suuntasin vähän korkeammalle kuin aikaisemmin täällä ollessa. Aikaa kului yhteensä noin 5 tuntia, matkan pituudesta ei ole hajua, mutta nousua tuli lähemmäs 1000 metriä (riippuen siitä miten korkealla merenpinnasta Grenoblen kaupunki sijaitsee).

Ilma oli utuinen, tai onko tuo nyt sitten mitä pienhiukkasta tahansa, mutta näkyvyys oli vähän niin ja näin. Nämä ovat Bastillesta.




Bastillesta olin ajatellut nousta Mont Jallalle reiluun 700 metriin, mutta koska se on jo niin nähty (ainakin 2 kertaa), lähdinkin suoraan koittamaan Mont Rachaisille ja yli tuhanteen metriin. Tiedä sitten onko ilma jo noissa korkeuksissa ohuempaa vai onko vaan patikkakunto olematon, mutta puuskutusta kuului koko nousun ajan, vaikken mitään mainittavaa vauhtia pitänyt. Alaspäin tullessa ehti kuuntelemaan jo peipposten laulua, kun ylösmennessä kaikki elollinen taisi kaikota pois tieltä.

Maasto oli vaihtelevaa, mutta kohtalaisen helppoa. Mukava puolipäiväpatikka, jonka voisin tehdä toistekin.


Vähän meinasi matkan varrella iskeä korkeanpaikankammoa, mutta siitäkin selvittiin. Tämän maiseman ja polun välissä kun ei ollut mitään paitsi muutaman kymmenen metrin suora pudotus alas ja polku ei ollut leveydellä pilattu. Mutta maisemat on komiat!


Matkaeväänä oli mm. jotain tosi suomalaista (ei maksettu mainos).


Jollekin ei riittänyt vuorien korkeus. Täytyi mennä vielä korkeammalle ilmaan...


Jossain tuolla on Mont Blanc, mutta eri asia on, näkyykö se kuvassa. Perhanan utu!


Todistusaineistoa Mont Rachais'n huipulta (1046 m). Oli jännä tunne nousta vuoren huipulle ja todeta, että suunta on vain alaspäin. Vähän tuli tunne, että tässäkö tämä nyt oli, eikö enää saa jatkaa ylöspäin? Yksi vuori valloitettu, ziljoona jäljellä! :D


Alas tulinkin sitten samaa reittiä, paitsi viimeiset 300 metriä laskeuduin telepheriquellä eli tuollaisella vaijerivaunulla.


Ahh, nyt jaksaakin sitten taas toisen intensiivisen työviikon. Mitä nyt persauksissa tuntuu eilinen nyppylän valloitus, mutta enhän minä perseelläni sitä väitöskirjaa tiettävästi kirjoita...

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Reissaaja Bordeaux'ssa

Tervehdys! Pitkästä aikaa, voisin sanoa. Matkustaminen on haitannut blogaamista, mutta nyt olen saanut suurinpiirtein kuvamateriaalin koneelle ja poimittua sieltä parhaat päältä.

Ensinnäkin, olin viime viikonlopun Bordeaux'ssa syyrialaisen kaverini kanssa. Tarkemmin sanottuna se tarkoitti kahta päivää pääasiassa ranskankielellä, mutta hyvin pärjäsin. Voilà Arwa!



Bordeaux'ssa tavattiin myös belgialainen kaverini ja hänen ranskalainen tyttöystävänsä. Kippis!


Matkan varrelle osui vahingossa viininmaistelutilaisuus veneessä "tois pual jokke". Garonne-joki virtaa Bordeaux'n(kin) läpi ja toista puolta sanotaan vasemmaksi puoleksi (rive gauche) ja toista oikeaksi (rive droite). Epäselväksi jäi, että kumpi on kumpi, mutta onko sillä niin väliä, kun ilmainen viini ja calvados virtaa...

Sunnuntaina suunnattiin Arwan kanssa kaksin Arcachoniin, pienempään kaupunkiin lähempänä Atlantin rantaa. Ja ei, Bordeaux ei ole Atlantin rannalla.




Rantakuvia on noin satamiljoonaa mutta kun oli vaan niin kivat värit, pilivisestä päivästä huolimatta. Ei tuota isompaa vettä ihan joka päivä näe.




Baskeri pelastaa bad-hair-dayn!


Tuossa ei ollut kuin pintaraapaisu reissusta ja sen aikana otetuista kuvista. Tällä hetkellä olen jo Grenoblessa työmatkalla, ollut itse asiassa koko viikon. Onnistuin välttämään Toulousen kaameiden tapahtumien seuraamisen lähietäisyydeltä.

Huomenna on tarkoitus mennä, yllätys yllätys, patikoimaan vuorille. Ensin ajattelin, että menisin bussilla yhden vuoristojärven lähelle ja kiertelisin siellä, mutta pelkkään matkaan menee reilu tunti ja viikonloppuisin busseja kulkee tosi harvakseltaan. Vaihtoehtoinen reitti onkin Bastille – Mont Jalla – Mont Rachais. Kahdessa ensin mainitussa olen käynyt useamman kerran, mutta tarkoitus on jatkaa matkaa Mont Jallalta vielä melkein toinen mokoma ylöspäin. Katsotaan miten ämmän käy siellä korkeella...

torstai 15. maaliskuuta 2012

Night by Garonne

Jatketaan viela Garonnen rannan iltaruskokuvia:


Yöaikaan pitäisi vielä onnistua saamaan siltojen valaistuksista kohtuullisia kuvia, mutta hiivatti kun en ole vielä loistavaa kuvakulmaa keksinyt. Pitäisi päästä keskelle jorpakkoa kuvaamaan mutta milläs menet...

Stranger in Toulouse

Jarret du porc

Seitsemän tuntia kypsennettyä possun potkaa linssipedillä.


En ole muuten varmaan koskaan syönyt näin hyvää sikaa; mureaa ja herkullista kuin mikä! Rasvoineen, nahkoineen kaikkineen kypsennettyä ja riittävästi suolaa. Burp! Oli niin tuhti annos, ettei tänään aamupalalla maistunut kuin greippi ja lounaallakin kävin kellon, en nälän mukaan.

Aurinko laskee Garonnen rannan taa

Eilen kesäisessä Toulousessa piti oikein erikseen lähteä ranstuun istuskeleen ja syömään jäätelöt.

Klikkaa suuremmaksi.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Patsas

Toulousessa on patsaita ja suihkulähteitä noin joka toisessa kadunkulmassa. Eikä haittaa ollenkaan. :)

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Lääkärintarkastus

Kävin maanantai-iltana lääkärillä työhöntulotarkastuksessa. Älkääkä nyt tarttuko siihen, että olen ollut täällä jo 2 kuukautta, ja nyt vasta tarkastetaan työkunto. Kyseessä on enemmänkin muodollisuus kuin mikään kovan tason tutkimus, josta työsopimus olisi jotenkin ratkaisevasti kiinni.

Lääkäri kyseli, koputteli ja mittaili, ja totesi, että juu, on työkuntoinen, ainakin sen tarvittavan kuukauden, jonka olen vielä täällä. Paperi kouraan ja se oli siinä.

Kumma kyllä, lääkäri sai mitattua minulta aika normaalin verenpaineen: 120/85, vaikka ihan lääkäri mittasi sen. Ja vielä ranskalainen. Ja haastattelut hoidettiin ranskaksi. Ja silloin mulla ei ole verenpainetta! Kerrottakoon, että Suomessa minulta haettiin verenpainetautia pitkän aikaa, kunnes tajusin itse käydä ostamassa mittarin ja mitata kotona. Diagnoosi olikin valkotakkiverenpaine, eikä mikään muu. Mutta ei nähtävästi aiheudu ranskalaislääkäristä, vaikka kuvittelisi, että siinähän nyt jännittäisi, kun joutuu ranskaksi selvittämään asioita. Tarpeeksi jännitystä = ei verenpainetta.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Isoäitien päivä

Täällä koitetaan kaupallisessa mielessä lanseerata isoädeille omaa päivää vauhdittamaan kukkien ja leivonnaisten menekkiä. En Suomessa muista nähneeni tällaista. Ajatuksena ihan kaunis, mutta turha kaupallisuus pois. Mutta isoäidit ovat kyllä ihan parhaita!


Aina on hyvä päivä muistaa isoäitiä!

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Musée des Augustins


Kävin sunnuntaina museovisiitillä Musée des Augustinsissä. Täällä kun on joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina vapaa pääsy useimpiin museoihin. Siitä huolimatta ei ollut yhtään tunkua.


Osa tauluista oli ihan JÄRJETTÖMÄN kokoisia. Kuvasta voi vähän koittaa hahmottaa ihmisen pituudesta. Näyttely ei ollut kuitenkaan kovin laaja, joten ei tullut sellaista oloa kuin esim. Louvressa, että tätä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu vaan. Tämä oli inhimillisen kokoinen taide-elämys taulujen koosta huolimatta. Ei tullut ähkyä.





Koitin kököttävästä pulusta ottaa kuvaa, mutta tulikin "vain" kuva pylväiden kauniista kuvioinneista ja pulu jää vähän epäselväksi. Tuntui, että se oikein veti itseään kasaan, ettei vain mitään näkyisi kuvassa. Olkoon...

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Gers, Lectoure - Pastel


Visiitillä ankkafarmille kävimme myös pastel-paikassa. Pastel on kasvi, jota on jo ammoisina aikoina käytetty mm. tekstiilien värjäämiseen. Käsityöperinne ehti jo melkein kadota, kunnes yksi perhe alkoi elvyttää vanhaa tekniikkaa. Nykyisin tuotanto on pienimuotoista, mutta kuitenkin niin, että vanhaa taitoa pidetään yllä.


Pastel-tehdas, vai tuotantolaitokseksi vai verstaaksiko tuota pitäisi tituleerata, sijaitsee Lectouren kylässä. Senpä takia se onkin "Bleu de Lectoure".


Pitihän sieltä sitten ostaa jotain matkamuistojakin. Eiks rimmaa kivasti suomalaiseen naamanväriin? :)

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Gers - Terre Blanche


Lauantaina kävin ankkafarmilla katsomassa, miten sita ankan rasvamaksaa oikein tehdään. Paikka on tuttu jo viime vuodelta.



Ja ei kun syömään!



Hanna ja unkarilainen tutkijakollega, jonka nimen muistan, osaan lausuakin, mutta kirjoitusasusta ei ole mitään havaintoa...



Vierustovereina venäläisseurue, jonka kanssa naurettiin sille, miten viinipullon tyhjenemisnopeus korreloi ihmisen kotimaan pohjoisuuden mukaan: mitä pohjoisempi asukki, sitä nopeammin pullo tyhjenee, ja toisaalta päinvastoin.




torstai 1. maaliskuuta 2012

Miten tuhotaan viinipullo arki-iltana?

Valmistetaan pitkän kaavan mukaan jänispataa punaviinissä. Kyllä, jänispataa. Valmistin elämäni ensimmäisen kerran jänistä, ja oli kyllä niin hyvää, että voi nam!

No miten se viinipullo tuhotaan yksin, ilman suurempia oireita seuraavana aamuna? Puolikas pullo uppoaa helposti pataan, joka saa hautua reilun tunnin hellalla. Lasi tai kaksi tuhotaan ruuanvalmistuksen aikana juoruamalla äitin kanssa skypessä, ja loput pullon pohjat juodaan ruokajuomana. Ta-daa! Ja pullo on mennyt.

Ei tule krapulaa, kun puolikkaasta pullosta on prosentit haihtuneet jo aikaa sitten, ja se mikä juodaan, juodaan ajan kanssa.

Ei tullut otettua kuvaa tästä jäniskeitoksesta, mutta seuraavalla kerralla sitten. Oli nimittäin sen verran hyvää, että kehtaa tätä kutsua syömään muitakin. Olen niin kyllästynyt kokkaamaan sitä peruskana-kala-nautaa, että jänistä laitan täällä tulille niin usein kuin mahdollista. Ehkä pitää kuitenkin tuota viinillä lotraamista rajoittaa...

Toulousea kuvina

Pont Neuf. On se vaan jotenkin niin Toulousea...


Vanha vesitorni, nykyinen taidemuseo(?) Saint Cyprienin lähellä.


Saint Cerninin katedraalin torni yövalaistuksessa.