Golden Gate & Sausalito

Helsingin talven pimeydessä on hyvä kaivella vuoden matkakuvasatoa ja muistiinpanoja reissuista. Tuntuu kyllä, että näistä maisemista on iäisyys.

Ollessani San Fransiscossa työmatkalla pääsin sikäläisen kollegan kyydissä hotellilta Sausalitoon. Pysähdyimme Golden Gate -sillan jälkeen Vista Pointissa, josta on aika mahtavat maisemat sillalle ja yli kaupungin.

Varsinainen agenda Sausalitossa oli melko vapaamuotoinen kokous. Kävimme projektin pomon ja assistentin kanssa kävelyllä ja he näyttivät minulle läheisiä asuntolaivoja. Ei voi ymmärtää, miten jotkut asuvat ympäri vuoden mukavassa sopivan lämpöisessä ilmastossa ja tuollaisessa paatissa. Ihan uskomatonta! Ehkä hivenen viherryin kateudesta, vaikka pidänkin Suomesta ja kaikista 4 vuodenajasta, mutta silti. Ah! Tuntui vähän epäreilulta. Tuntui jo silloin epäreilulta viileän kesän jälkeen, mutta nyt nämä muistelot tuntuvat lähinnä utopialta.

Mutta on noilla kuulemma hintaakin. Pelkkä ”tontti” tai siis pikemminkin laituripaikka, johon asumus kiinnitetään, maksaa jotain puoli miljoonaa jenkkidollaria. Ettei ehkä ihan seuraavasta palkasta. Mutta uskomattomat maisemat!

Kokouksen jälkeen lähdin jalan kiertelemään Sausalitossa. Sen verran turistina siellä tuli rampattua, että unohdin päiväkävelyltä aurinkorasvan. Kylmän kesän jäljiltä kalpeat olkapäät olivat otollinen maasto auringon säteille ja nahka vähän kärähti. Sen siitä saa, kun ei ajattele...

Jotain aika tuttuakin sieltä löytyi. Hortonomi oli tunnistavinaan kävelytien varrella kasvamassa villinä tilliä(?) ja hukkakauraa(?). Tilli saattoi olla kyllä ehkä anista...



Kävin lounaalla Sausalitossa rantaravintolassa. Ei ehkä sieltä halvimmasta päästä, mutta kun kerran on ison veden takana, tohtiiko sitä nyt niin pihistellä? Lounaan kuitti näytti 45 dollaria, mikä on aika paljon yhdeltä hengeltä, mutta puolustukseksi voi sanoa, että yli puolet siitä kului, köh köh, viiniin. Kokonaista 2 pientä lasillista viiniä, à 13 dollaria. Jessus. Olisi pitänyt vilkaista hintoja vähän tarkemmin. No kerrankos sitä ulkomailla töppäilee, muistin sentään tipata!

Muuten olen tyytyväinen ravintolavalintaan ja erityisesti ajoitukseen. Kun aloittelin lounasta, näkymä oli kerrassaan upea. Horisontissa näkyi koko San Franciscon siluetti ja Alcatraz-saari. Ihastelin tätä onnellisena, ja hyvä niin, koska lounaani loppuun mennessä sama näkymä oli hieman muuttunut. Mihin se miljoonakaupunki katosi?

Toinen pieni ohilaukaus hintatason kanssa oli tuliaissukat. En ihan ajatellut, minkä tasoiseen putiikkiin astelin. Ehkä sisustustakka liikkeessä olisi voinut antaa vinkkiä tai se, että sukat paketoitiin ehkä hienoimpaan lahjapakettiin ikinä. Mutta puolustaudun sillä, että design on ainakin osuva ja laadunkin kai pitäisi olla kohdallaan. Ja olivat ne nyt halvemmat kuin lounaani...

Palatessa pääsin todistamaan tyypillistä San Franciscon säätä lähempää. Sumu on niin tiheää, ettei edes Golden Gaten pylväitä näy puoliväliin asti. Miettisin ehkä vielä toisenkin kerran ennen kuin muuttaisin näille main. Jalat suht tukevasti Suomen kamaralla toistaiseksi. San Fransiscosta lennähdin etelämmäs, Irvineen, Los Angelesiin, mutta siitä myöhemmin lisää. Ehkä jopa ennen seuraavaa uutta matkaa.

San Francisco

Pääsin konferenssireissulla piipahtamaan ”matkan varrella” San Franciscossa tapaamassa yhteistyöprojektin ihmisiä, tai jos tarkkoja ollaan, Sausalitossa. Lähdin aamulennolla Lontoon kautta San Franciscoon. Olisin mielelläni ottanut suoran lennon HEL-SFO, mutta Finnair ei valitettavasti lennä reittiä ihan joka päivä, eikä oma matkan tarve tietenkään osunut juuri oikealle päivälle. Höh.

Vaikka kyseessä on miljoonakaupunki, rakennukset ovat suurelta osin hyvin matalia. Toki aivan ydinkeskustassa (Financial district ja sielläpäin) on pilvenpiirtäjiä, mutta muuten kaupunki on pitkälti täynnä matalaa 2-4 –kerroksista rakennusta. Ja design on usein tasakattoista. En nyt tiedä voiko näitä kauniiksi sanoa, mutta ovathan nämä nyt erilaisia kuin monessa muussa paikassa. Ehkä korkeampia ei saa rakentaa, koska on maanjäristysriskialuetta? Todennäköisesti syynä on kuitenkin rakennusrajoitukset, joilla halutaan säilyttää omintakeinen tyyli. Ja olisihan se tylsää, jos kaikkialla olisi samanlaista arkkitehtuuria, eikö?

Toinen yllätys oli se, että aivan kaupungin vierestä, tai oikeastaan voisi sanoa, että kaupungista löytyy vehreyttä. Tähän käsitykseeni toki saattaa vaikuttaa se, että asuin Marina districtissä, jonka vieressä on laaja viheralue, Presidio. Ja jopa San Franciscon mittapuulla laaja. Se on entistä armeijan aluetta ja siksi säilynyt pitkälti suuremmin rakentamatta.

Kolmas asia, jota en ollut ajatellut etukäteen, oli se, että Alcatrazin vankilasaari on aivan San Franciscon edustalla San Franciscon lahdella. Joo, muistelin, että se on jossain länsirannikolla, mutta tarkkaa paikkaa en olisi tiennyt, jos joku olisi kysynyt. Nyt tiedän. Sinne olisi järjestetty kaikenlaisia turistilta-rahat-pois-risteilyjä ja kierroksia, mutta jätin ne aikataulusyistä väliin. Mieluummin juoksentelin pitkin rantaa ja nautiskelin näkymästä Golden Gate –sillalle. Hiukset hulmuten!

Golden Gatesta puheen ollen, kun varasin majoitusta San Franciscosta, huomasin, että hotellien hinnat on todella korkeita. Pyysin etukäteen vinkkiä paikallisilta projektin ihmisiltä, mutta ne hotellit ja alueet, joita he suosittelivat, olivat yksiselitteisesti minkään järkevän budjetin ulkopuolella. Että 300 dollaria per yö? Tutkijan budjetilla? Are you kidding me? Etsin aikani ja löysin ihan kohtalaiselta vaikuttavan hotellin, Alpha Inn and Suitesin. Kun on jossain vain yhden yön, sijainti on paree olla hyvä. Ja tämä oli: lähellä rantaa ja ulkoilureittejä. Ikkunasta näkyi Golden Gate! Ko. hotelli paljastui lopulta lähinnä motellitasoiseksi, mikä on hieman jännää, ottaen huomioon, että yö maksoi kuitenkin pitkälti yli 150 dollaria, eikä hintaa kuulunut edes aamupala! Mutta netti toimi, pointsit siitä. Positiivisen kautta! Klikkaa kuvaa suuremmaksi, punainen silta näkyy horisontissa.

Kun kerran Marina districtillä olin, satamassa oli todella mukava käydä kävelemässä ja hölkkäilemässä ja koittamassa tahdistaa omaa vuorokausirytmiään jenkkimalliin valoa tankaten.

Se mikä ei yllättänyt oli se, että kaupunki todella on aivan niin mäkistä ja mäet niin korkeita kuin kaikissa San Franciscoon sijoittuvissa elokuvissa näkyy. Eikä Golden Gatekään varsinaisesti yllättänyt, kuin ehkä kokonsa puolesta. Ihan järjettömän kokoinen. Sitä pitkin karautin Sausalitoon, mutta siitä myöhemmin.

Terveisin,
Aamuvirkku San Franciscossa

Afrikan tähden jäljillä

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, kun reissaaminen on harventunut ja reissut lyhentyneet, eikä ole ollut oikein inspiraatiota tai tarvetta kirjoittaa mitään reissuista ylös. Matkoista otetut kuvat ovat riittäneet muistuttamaan itseä paikoista ja tapahtumista eikä kirjalliseen tuotokseen ole ollut tarvetta. Tai aikaa. Tässä välissä on tullut piipahdettua yksin tai perheen kanssa pitkin Eurooppaa, mutta mitään sen erikoisempaa ei ole tullut eteen. Berliiniä voin kyllä suositella lapsiperheille – siellä on paljon nähtävää ja meidän 1,5- ja 12-vuotiaat tykkäsivät kovasti.

Mutta sitten itse asiaan, eli ensimmäiseen matkaani Afrikkaan. Joskus keväällä kollega kyseli, josko haluaisin lähteä mukaan Tansaniaan Dar es Salaamiin, ”Dariin”, käynnistämään projektia sikäläisen yliopiston kanssa. No mikä jottei! Tuppaan edelleen sanomaan kaikelle työhön liittyvälle jutulle kyllä, niin tähänkin.

Ennen matkaa olikin enemmän valmisteluja kuin yleensä matkustaessa. Oli rokotesuojan päivittämistä, malarianestolääkityksen hankkimista, pitkähihaisten ja -lahkeisten pellavavaatteiden hankkimista ja käsittelyä BioKillillä, ja rahavyön hankkimista. Matkustimme kollegan kanssa vain käsimatkatavaroin, joten mukaan otettavien vaatteiden määrää oli rajallinen. Toisekseen en itse halunnut ottaa perässä vedettävää matkalaukkua vaan päätin pärjätä vain läppärirepulla. Aivan hyvin onnistuu ahtaa 5 päivän matkatavarat yhteen läppärireppuun. Nimimerkki ”7 päivää jenkeissä 8 kilolla käsimatkatavaraa”.



Lensimme kaikki lennot Qatar Airwaysillä, josta minulla ei ole aikaisempaa kokemusta. Täytyy sanoa, että kaikilla lennoilla palvelu pelasi loistavasti. Vettä ja muuta juomaa oli tarjolla tämän tästä ja 6 tunnin lennoilla sai sekä ruuan että välipalan, joten palvelutaso oli parempaa kuin yleensä Euroopan lennoilla (lue: Finski/SAS). Tähän kun vielä lisätään kenttien lounge-vierailut niin ei matkapäivinä ainakaan nälkä tullut. Kollegalta kun löytyy sellainen kultakortti, jolla myös matkaseuralainen pääsee business loungeen. Ei ihan huono. Lentomatkustuksesta tuli yllättävän mukavaaa.



Vaihdoimme konetta Qatarissa, jossa lämpö huiteli lähes 50 C:ssä ja ilma oli kosteudesta harmaa. Todella tuskaista olla ulkona hetkeäkään. Erilainen kuumuuden tunne kuin saunassa, jotenkin paahteisempi. Onneksi rakennukset oli ilmastoitu. Kylmän kesän jäljiltä meikäläiset olisi sulaneet ulos.

Turvallisuus

Olimme varanneet hotellin kautta etukäteen kyydin lentokentältä hotellille. Koska kuski oli ok, käytimme samaa kuskia joka päivä matkoilla hotellilta yliopistolle ja takaisin. Näin pitemmät matkat taittuivat turvallisesti ja suht jouhevasti. Kuski oli ilmeisen kokenut ja tottunut paikalliseen liikenteeseen. Viimeisenä päivänä kentälle meitä kuskatessaan kuski sanoi matkan kestävän tunnin ja se todella kesti tasan tunnin, huolimatta siitä, että kökimme lounasajan ruuhkassa hetken, jos toisenkin.



Muuten liikuimme kaupungilla jalan. Emme käyneet kovin pitkällä hotellilta mutta rannalla ja torilla kävimme. Ranta oli periaatteessa todella hieno, valkoista hienoa hiekkaa, mutta roskainen, likainen ja haisi pahemmalle kuin mikään sikala ikinä koskaan. Siis sellainen haju, ettei siitä oikein tiennyt oliko se viemäri, rannalla mätänevät merilevät vai mikä, mutta voi ällötys! Hajunkin vielä kesti, ainakin hetken, mutta kun kävelimme rannalle ja näin hiekassa huumeneulan, päätin, että kiitos, mulle riitti nyt ja palasin takaisin tielle. Eipä matkakumppanit sen pitempään rannalla viihtyneet. Ranta on kyllä siellä todellinen hukattu mahdollisuus. Miten hienoa olisi suurkaupungin keskustassa kävellä valkoiselle hiekkarannalle? Sansibar on kuulemma samanlaista valkoista hiekkaa ilman hajuja ja roskia. Mutta Darin ranta on hukattu mahdollisuus.



Paikallinen liikenne ei ollut ollenkaan niin paha kuin pelkäsin etukäteen. Ei ollenkaan samanlaista kaaosta kuin Nepalissa. Mutta oman lisämausteen teiden ylittämiseen jalan teki se, että suojateitä ei juuri ollut ja liikenne on vasemmanpuoleista. Jaiks! Yhtään ei hahmottanut, mistä suunnasta pitää menopelejä varoa, kun autot ajaa väärällä puolella ja pyöräilijät kumpaan suuntaan vaan.

Kaupungilla liikkuessa emme pitäneet mitään käsilaukkuja tai muuta omaisuutta näkyvillä, vaan kaikki oli piilossa vaatteiden alla. Näin ei ollut mitään ongelmaa taskuvarkauksien kanssa, mutta toisaalta en ottanut montaakaan kuvaa, koska en halunnut olla kaivelemassa kännykkää kaulapussistani jatkuvasti. Turvallisuus oli prioriteetti.

Aikaero

En ollut tajunnut, miten vaivatonta on matkustaa pohjois-etelä-suunnassa. Siis todella. Siitä huolimatta, että matkapäivinä sekä mennessä että tullessa yöunet jäivät lyhyiksi, en kärsinyt missään vaiheessa aikaerorasituksesta. On eri asia nukkua pari yötä huonosti kuin joutua muuttamaan päivänsä yöksi ja yönsä päiväksi ja kohta takaisin. Olimme kokoajan samalla aikavyöhykkeellä – voi miten kätevää!

Hotelli



Yövyimme Holiday Innissä ja se oli ihan ok. Huone oli perussiisti eikä siellä näkynyt mitään merkkejä ylimääräisistä ötököistä. Alakerran ravintolassa kyllä näkyi joku iso ötökkä, ensin lattialla ja sitten lentämässä, mutta liekö ollut joku perhonen, yökkönen tms. Torakka se ei ollut, onneksi.

Kokeilin myös hotellin uima-allasta ja voi, miten virkistävää oli jumpata ja polskutella ulkoaltaalla illan hämärtyessä. Katsella kaupunkia 3. kerroksen tasanteelta ja nauttia altaasta yksin. Piti vain varoa, ettei vettä mene suuhun… Tai ettei lukitse itseään ulos! Oli liki, että olisin lukinnut itseni sinne altaalle ilman kännykkää, mutta onneksi olin oven sisäpuolella oven maksahtaessa lukkoon. Aikaisemmin kun olin sulkenut ovea, se ei ollut kertaakaan mennyt lukkoon. Mutta kerran se sitten menikin, onneksi olin sisäpuolella. Piti kipitellä takaisin huoneeseen soittamaan respaan, josko joku tulisi avaamaan oven. Se oli pienempi vaiva kuin se, että olisin saanut uimakamppeissa huudella altaalta, että AA-PUU-VA! Läheltä piti.



Hotellilla oli ylätasanteella, eli jossain 10. kerroksen tietämillä, ravintola, josta oli kerrassaan hienot maisemat merelle. Jatkuvasti näkyi rahtilaivoja menossa tai tulossa. Tykästyin kyllä kaupunkiin.



Hotellin, tai minkään muunkaan, vesihanasta ei vettä saa joutua suuhun. Käsien pesuun sitä voi kyllä käyttää, mutta hampaiden pesuun on käytettävä pullovettä. Suihkussa käyminen ja kasvojen peseminen on ok, mutta suuhun ei saa joutua. Yhtään. Unohdin ihan tarkistaa mihin suuntaan vesi lavuaarissa pyörii, kun koko ajan keskityin hanalla asioidessa vain siihen, etten vahingossakaan saa vettä suuhuni. Veden pitäisi päiväntasaajan toisella puolella pyöriä toisinpäin kuin Suomessa. Se jäi dokumentoimatta.

Ruoka

Hotellin aamupala oli ok ja se vaihteli vähän joka aamu. Aika varovaisesti söin mitään, koska varoin vatsavaivoja, mutta niitä ei missään vaiheessa matkaa tullut. Antibioottikuurista huolimatta. Mutta reissun jälkeen on ollut vatsavaivaa, epäilen antibiootin sekoittaneen vatsan. Ihan hyvä tuuri, kun en muista milloin viimeksi olen antibioottia syönyt, mutta sitten kun lähden ensimmäistä kertaa Afrikkaan, joudun syömään antibiootit sitkeään poskiontelotulehdukseen. Tuuria se on huonokin tuuri.

Samosat, eli Intian lahja Afrikalle, oli herkullisia hotellin ravintolassa. Niiden saaminen pöytään oli hieman haasteellista (miten vaikeaa on tuoda 3 annosta samoja samosoja samaan pöytään?), mutta ah, rapeita ja sopivan mausteisia, herkullisia! Ehdottomasti jatkoon. Mutta palveluasenne oli joko huonoa tai hyvin vaihtelevaa.

Dar es Salaamin yliopistolla meistä pidettiin kyllä hyvää huolta. Paikalliset olivat järjestäneet riittävästi ruokaa ja juomaa. Vesipulloja oli kokoajan saatavilla ja aamupäivän välipala, tai mikä se nyt sitten ikinä olikaan (ei siis lounas), oli nami nami. Melkein kuin suomalaisia lettuja ja munkkeja ilman sokerissa pyörittämistä. Paikallinen pikakahvi oli yllättävän hyvää. Sanottakoon, etten juo kahvia kuin ehkä 2 kuppia kuussa enkä ollut maistanut pikakahvia ollenkaan aikaisemmin. Miksi tuhlata kahvikiintiötään huonoon kahviin, kun voi odottaa kun on herkkua espressoa pannussa? Sen verran olen kuitenkin kuullut kahvia juovilta tutuiltani, että pikakahvi on saatanasta seuraavaa. Pahempaa. Mutta eipä ollut tansanialainen pikakahvi! Tämä on ihan juotavaa. Suklainen, paahteinen maku, joka sopii aivan erinomaisen hyvin, jos tarjolla on jotain suklaista. Dominokeksi ja pikakahvi – kuka voisi arvata, että on niin herkkua?




Jälkipyykki

Näin ensimmäisen Afrikan matkan jälkeen voin todeta, että vähemmälläkin etukäteisstressaamisella olisi voinut pärjätä. Malariaestolääkityksen hieman kyseenalaistan, koska näin koko matkan aikana yhden, kokonaista yhden, hyttysen. Eikä nyt ollut mikään sadekausi. Ja malarialääkkeet ei ole mitään terveystuotteita. Minulle aiheutti tasapainoaistin häiriöitä. Epäilin useaan otteeseen maanjäristystä tai että Afrikka kelluu, kun niin heitätti. Mutta ei. Syy löytyi lääkepurkista. Ehkä noin lyhyellä reissulla ja kun se on vain Dariin eikä minnekään safarille, huolellinen hyttysiltä suojautuminen voisi riittää.

Yllätyin todella positiivisesti kyllä kaikin puolin. Onhan siellä elämänmeno erilaista ja köyhyyttä näkyy eri lailla kuin Suomessa, mutta projektiin osallistuvien ihmisten kanssa keskustellessa tuli olo, että nyt ollaan tekemässä jotain todella hyödyllistä. Jotain aivan eri tavalla hyödyllistä kuin ns. normaali tutkimustyöni. Jos tulee jatkossa kutsu lähteä Afrikkaan töiden puitteissa, sanon edelleen ”kyllä”.