Sarlat

Tähän aikaan kesästä on mukava selailla kuva-arkistoja ja haaveilla ulkomaista. Lomani olen viettänyt Suomessa ja Virossa, mutta nyt nojatuolimatkalle Länsi-Ranskaan, Sarlatiin.

Sarlatin pikkukaupungissa vierailua suositteli minulle jo joskus aikaisemmin Bordeaux’ssa asunut tuttava. Sarlatiin ei kuitenkaan ihan tuosta noin vain Toulousesta mennä: julkisen liikenteen yhteydet ovat jokseenkin huonot. Mutta mikäs siinä, kun sinne pääsi proffan ja proffan perheen kanssa kätevästi Cougnacista. Ajomatkaakin oli kaikki 15 minuuttia. Proffan vaimossa on kyllä epäilemättä rallikuskin ainesta. Sen verran lujaa päästeli menemään mutkaisella kapealla tiellä, jossa vastaantulijoita riitti aina rekoista pyöräilijöihin. Ja mitkä kevyenliikenteenväylät tai edes pientareet? Turhia! Nopeusrajoitus oli 90 km/h ja lähestulkoon sitä noudatti. Heikompaa hirvitti. No, mutta Florence on kotoisin tuolta seudulta, joten tuntee tiet ja tavat. Hurjastelun lomassa pysähdyttiin ottamaan paraatipaikalta valokuvia.

Sarlat on vanha kaupunki sokkeloisine kujineen. Kirkkoja tai sen suuntaisia löytyy useampi, ja arkkitehtuuri on mukavannäköistä vanhaa tyyliä. Ahh, mä niin kaipaan Ranskaan, vaikken siellä haluaisikaan pysyvästi asua...