Refuge de Rulhe

Lauantaipäivä ja päiväpatikka Rulhen mökille. Ai hitsi, mikä reissu!

Aamu starttasi harmaasta Toulousesta ja ajomatkalla satoi vettä. Ehdin jo ajatella, että hei, come on, eka patikka Pyreneillä, se ei voi sataa. Mutta kun patikan alkupisteelle Laparanin padolle päästiin, taivas oli selkeä. Lämpötila oli vain 10 astetta mutta äkkiä lämpeni, sekä lämpötila, että patikoijat, kun ylöspäin lähdettiin kapuamaan.

Reittinä oli numero 26, lähtö kartan yläosasta D:stä ja punaisella merkattu kierros tuli tehtyä.

Maisemat olivat upeat, niin kuin tuppaa noilla vuoristoseuduilla olemaan. Vai onko se kauneus sitten vain katsojan silmissä, mutta tämä katsoja on ainakin ihan onnesta soikeana näiden maisemien edessä.

Patikkaseurana ja hovikuskina toimi Miika. Matkan varrella meitä vastaan tuli niin hevosia, lampaita kuin lehmiäkin, kaikilla kellot kaulassa. Tässä Miika & meetvurstit.

Puolivälissä pysähdyimme Rulhen mökille lounastamaan. Pikkupysähdys jouduttiin tekemään jo aikaisemmin, kun eräältä tahtoi loppua energia. Oli turhan heikko aamupala ja edellisen päivän juoksu (lue: palautusjuoma viini) painoi reisissä.

Eväät tuttuun tapaan hyvin ranskalaisia: kuivaa kyrsää, patonkia, viiniä, suklaata...

Paluumatka kiersi Rulhen lammen vieritse ja vuoristopuroa mukaellen.

Loppumatka olikin sitten laskettelua mukavassa maastossa, poislukien aivan loppurytistys irtokivisen ja muutenkin minulle perkeleellisen serpentiinialamäen osalta. Ei siinä paljoa naurattanut, mutta onneksi sain edetä omaan tahtiin. Välillä kiroten, välillä vähän kovempaa...

Aivan superihana patikka! Posket taisivat vähän palaa, vai olikohan se punaviini niin vahvaa, että posket punottaa vielä 10 tuntia lounaan jälkeen...?

Ja huomenna nokka kohti Suomea haikein ja odottavin mielin. A bientôt!