Terkut Toulousesta

Läksin tänne hoitamaan opiskelijaksi rekisteröitymistä toiseksi (ja toivottavasti viimeiseksi) vuodeksi. Varasin hommiin varuiksi viikon, koska vuosi sitten rekisteröitymispapereitten täyttämiseen meni 4 työpäivää. Enemmänkin olisi silloin ehkä mennyt, ellen olisi puolessa viikkoa alkanut lyödä nyrkkiä pöytään (opettamaan suomalaisia kirosanoja) ja vaatinut asioiden hoitumista nopeammin, koska en asu Ranskassa ja olen vain viikon paikan päällä. Niin hommat hoituvat ”vain” 4 päivässä.

No joku on vuoden aikana muuttunut tai uudestaan rekisteröityminen on helpompaa, koska 2 työpäivän jälkeen kaikki tarvittavat paperit allekirjoituksineen ovat plakkarissa. Lopun ajastahan voin vaikka tehdä ihan oikeasti töitä (vai nautiskella hyvästä ruuasta ja juomasta ja kesäisestä kelistä…). Se tutkijakoulun sihteeri, joka oli vuosi sitten hyvin nihkeä ymmärtämään ranskaani tai tilannettani Suomen ja Ranskan yliopistojen välillä, kehui, että ranskankieleni on petraantunut ja paperit hoituivat 10 minuutissa. Varmaan ennätys! :D

Kokkasin eilen papereitten hoitamisen kunniaksi ihka ensimmäistä kertaa ankan filettä. Ja voin kertoa, että 10 euron kilohinta ei ollut ollenkaan liikaa tosi mureasta lihakimpaleesta, jonka kyytipojaksi oli aivan pakko ostaa paikallinen viinipullo. Voiko suomalainen viinisieppo yksinkertaisesti kieltäytyä, jos luomupunaviini maksaa 4 euroa pullolta? Tiedä sitten oliko syynä se, että punaviini oli luomua, vai se, että nautin sitä vain 3 lasia, mutta aamulla ei ollut minkäänlaista jomotusta tukanjuuressa.

Vaikka tunnen Toulousea ja ihmisiä täällä jo jonkun verran, tuntuu kaupunki tällä kertaa tyhjältä. Moni tutuistani ei ole täällä enää. Yksi muutti takaisin Suomeen, toinen taivaiseen valtakuntaan, kolmas on työreissulla. Ehkä sitä täytyy laajentaa tuttavapiiriä.

Asioiden hoitaminen ja kaikesta huolehtiminen on jokseenkin raskasta ja välillä tuntuu, että taistelen tuulimyllyjä vastaan, kun koitan sovittaa kahta täysin erilaista yliopistomaailmaa ja -systeemiä keskenään. Siitä huolimatta olen tosi tyytyväinen, että lähdin tähän koko hommaan. Olen saanut ihan mielettömiä tilaisuuksia urani kannalta, nähnyt paljon maailmaa, ja tutustunut tosi upeisiin tyyppeihin. Aika paljosta olisin jäänyt paitsi, jos olisin jättänyt kysymättä 2 vuotta sitten, että mitä tarkoittaa projektisuunnitelmassa tutkijavaihto Ranskaan. Se olikin jotain muutakin kuin vain kauniita sanoja.