Valmistetaan pitkän kaavan mukaan jänispataa punaviinissä. Kyllä, jänispataa. Valmistin elämäni ensimmäisen kerran jänistä, ja oli kyllä niin hyvää, että voi nam!
No miten se viinipullo tuhotaan yksin, ilman suurempia oireita seuraavana aamuna? Puolikas pullo uppoaa helposti pataan, joka saa hautua reilun tunnin hellalla. Lasi tai kaksi tuhotaan ruuanvalmistuksen aikana juoruamalla äitin kanssa skypessä, ja loput pullon pohjat juodaan ruokajuomana. Ta-daa! Ja pullo on mennyt.
Ei tule krapulaa, kun puolikkaasta pullosta on prosentit haihtuneet jo aikaa sitten, ja se mikä juodaan, juodaan ajan kanssa.
Ei tullut otettua kuvaa tästä jäniskeitoksesta, mutta seuraavalla kerralla sitten. Oli nimittäin sen verran hyvää, että kehtaa tätä kutsua syömään muitakin. Olen niin kyllästynyt kokkaamaan sitä peruskana-kala-nautaa, että jänistä laitan täällä tulille niin usein kuin mahdollista. Ehkä pitää kuitenkin tuota viinillä lotraamista rajoittaa...
Saatkin luvan kirjoittaa tarkan reseptin jänispadalle, koska Karri on tässä uhonnut jo jonkin aikaa ostavansa jänistä (Kauppahallista löytyy ainakin joskus) ja tekevänsä siitä ruokaa, mutta reseptiä kaipailisi siis.
VastaaPoistaJa nautiskele viineistä niin kauan kuin olet siellä, eipä sitä Suomessa varmaan sitten tule samaan tahtiin juotua :)
Leenan koekeittiössä porisee myöhemmin tällä viikolla pupupata toiseen kertaan. Sitten ehkä jo uskallan antaa reseptivinkkiäkin. En tosin tiedä, onko täkäläisissä ja sikäläisissä ristiturvissa jotenkin oleellista eroa. Ekat koivet eivät ainakaan kovin voimakkaalle maistuneet.
VastaaPoistaNiin ja tuosta viininjuonnista. Se on vähän niin kuin normaali ruokajuoma ulkona syödessä tai paremmin kokatessa. Maassa maan tavalla. ;)