Bastille - Mont Rachais

Kun viettää työmatkalla viikonlopun Grenoblessa, on oikeastaan ihan pakko mennä patikoimaan vuorille. Minun ainakin! Tasamaan asukkia mahtavat vuorimaisemat houkuttelevat. Lauantaina suuntasin vähän korkeammalle kuin aikaisemmin täällä ollessa. Aikaa kului yhteensä noin 5 tuntia, matkan pituudesta ei ole hajua, mutta nousua tuli lähemmäs 1000 metriä (riippuen siitä miten korkealla merenpinnasta Grenoblen kaupunki sijaitsee).

Ilma oli utuinen, tai onko tuo nyt sitten mitä pienhiukkasta tahansa, mutta näkyvyys oli vähän niin ja näin. Nämä ovat Bastillesta.

Bastillesta olin ajatellut nousta Mont Jallalle reiluun 700 metriin, mutta koska se on jo niin nähty (ainakin 2 kertaa), lähdinkin suoraan koittamaan Mont Rachaisille ja yli tuhanteen metriin. Tiedä sitten onko ilma jo noissa korkeuksissa ohuempaa vai onko vaan patikkakunto olematon, mutta puuskutusta kuului koko nousun ajan, vaikken mitään mainittavaa vauhtia pitänyt. Alaspäin tullessa ehti kuuntelemaan jo peipposten laulua, kun ylösmennessä kaikki elollinen taisi kaikota pois tieltä.

Maasto oli vaihtelevaa, mutta kohtalaisen helppoa. Mukava puolipäiväpatikka, jonka voisin tehdä toistekin.

Vähän meinasi matkan varrella iskeä korkeanpaikankammoa, mutta siitäkin selvittiin. Tämän maiseman ja polun välissä kun ei ollut mitään paitsi muutaman kymmenen metrin suora pudotus alas ja polku ei ollut leveydellä pilattu. Mutta maisemat on komiat!

Matkaeväänä oli mm. jotain tosi suomalaista (ei maksettu mainos).

Jollekin ei riittänyt vuorien korkeus. Täytyi mennä vielä korkeammalle ilmaan...

Jossain tuolla on Mont Blanc, mutta eri asia on, näkyykö se kuvassa. Perhanan utu!

Todistusaineistoa Mont Rachais'n huipulta (1046 m). Oli jännä tunne nousta vuoren huipulle ja todeta, että suunta on vain alaspäin. Vähän tuli tunne, että tässäkö tämä nyt oli, eikö enää saa jatkaa ylöspäin? Yksi vuori valloitettu, ziljoona jäljellä! :D

Alas tulinkin sitten samaa reittiä, paitsi viimeiset 300 metriä laskeuduin telepheriquellä eli tuollaisella vaijerivaunulla.

Ahh, nyt jaksaakin sitten taas toisen intensiivisen työviikon. Mitä nyt persauksissa tuntuu eilinen nyppylän valloitus, mutta enhän minä perseelläni sitä väitöskirjaa tiettävästi kirjoita...