Sairaalaelämää

Minua ja elämäni vaiheita vähemmän tunteville kerrottakoon, että koti-Suomessa tuli viime kuukausina käytyä aika usein sairaalassa katsomassa isoäitiäni. Eihän se aina helppoa ollut, mutta siihen tottui ja toisaalta minun oli helpompi käydä katsomassa kuin jättää menemättä.

No miten sairaalassa vierailu liittyy Toulousen visiittiini? Isoäitiä en luonnollisestikaan pääse täältä käsin tapaamaan, mutta olen päässyt/joutunut tekemään tuttavuutta ensimmäistä kertaa ranskalaisiin sairaaloihin. Tuttuni, oikeastaan ystäväni, on joutunut sairaalaan. Hän on todennäköisesti sairaalassa pitkään ja olen käynyt useamman kerran katsomassa.

Lääkärit eivät tunnu olevan ihan täysin varmoja, mikä ystävääni vaivaa: diagnoosi on muuttunut 2 kertaa ja vieläkin on vähän epäilyksiä, itse potilaalla ainakin. Liekö se sitten kulttuurillisia eroja vai eivätkö saa testejä tehtyä, mene ja tiedä. Hoidon pitäisi olla kuitenkin hyvää.

Aika samat jutut ne täälläkin sairaalaelämässä on: tärkeintä on käydä ja viettää aikaa, ei niinkään mitkään tuomiset (tosin suomalainen suklaa ja Runebergin tortut kossuineen kaikkineen tekivät kauppansa sairasvuoteellakin).

Maa kuin maa, mutta minun sairaalassa visiteeraamiseni tuntuu olevan vakio. Muistuttaapa omasta kuolevaisuudesta.