Vieraassa kulttuurissa ja maassa vieraillessa on tuntosarvet aika herkät kaikelle uudelle ja erilaiselle. Matkan varrella olen jo huomannut monenlaista outoa tai erilaista. Jännää.
Junamatkalla Kansain lentokentältä Matsuyamaan huomasin, että konduktööri tervehtii junavaunua heti sisäänastuessaan kumartamalla. Tämä toistui joka kerta vaunuun astuessaan.
Liike-elämässä japanilaiset ovat tunnettuja hullun pitkistä työpäivistä. Myös akateemisessa maailmassa työpäivät ovat pitkiä, mutta jopa paikalliset myöntävät sen olevan vain näennäistä tehokkuutta. Pitkät työpäivät eivät näy sen kummemmin tehokkuutena vaan työpaikalla lorvitaan, jutustellaan ja jopa nukutaan. No, samaa menoa se oli Ranskassakin, tosin sillä erotuksella, että ainakan yliopistolla ei opiskelijoiden päivät olleet nukkumisineenkaan mitenkään pitkiä.
Japanilaiset rakastavat hiljaisuutta. Kovaan ääneen ei puhuta. Junissa on kännykkä oltava äänettömällä. Asuntolassa on ollut hipihiljaista aamusta iltaan ja illasta aamuun. I love this!
Täällä pyykätään ahkerasti. Kun katsoo mitä tahansa asuintaloa, on siellä lähes aina pyykit ulkona kuivamassa. Jos on vaikka 10 asunnon talo, on kahdeksalla parvekkeella kymmenestä pyykit kuivamassa.
Vielä en ole japanilaisen suusta kuullut sanaa ei. Työhön liittyvissä jutuissa professori aina ilmaisee kiertäen, jos ei ole jotain saanut aikaan. Tämä lienee tyypillistä täälläpäin maailmaa.
Tiedä sitten onko tämä omaa kuvitelmaani, mutta omasta mielestäni täällä on turvallista. Suurkaupungeissa voi asia olla vähän toisin, mutta puolen miljoonan asukkaan Matsuyamassa ei tarvitse pelätä. Jotain kertoo mm. se, että yliopiston tilat ovat auki aamusta iltaan. Samoin on työhuoneeni, jonka jaan usean opiskelijan kanssa. Läppärin voi jättää pöydälle huoletta esim. lounaan ajaksi. Itse kyllä lukitsen tietokoneen niin, ettei toiset pääse sitä selailemaan.
Yliopistokampuksella on kokonaista yksi tie, jota pitkin saa ajaa autolla. Loput kulkureiteistä on pääasiassa jalankulkijoille. Ja vain osa väylistä on sallittu pyöräilijöille. Pyörällä ei siis saa ajaa kampuksella missä hyvänsä vaan se on rajoitettua. Fillareita on täällä kyllä todella paljon ja niillä ajavat niin nuoret kuin vanhat.
Japanilaiset kävelevät usein laahaten jalkojaan pitkin maata. Jokseenkin ärsyttävää henkilölle, jonka äiti on aikoinaan opettanut miten sivistyneet ihmiset eivät laahaa kenkiään pitkin asfalttia. Raah raah vaan.
Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Viikonloppuna kävin yhdessä puistossa ja temppelissä. Niistä tuonnempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti