Tutkijan taipaleella Japanissa

Työkuviot heittivät minut Japaniin ja täällä sitä ollaan! Pää on vielä vähän hontelon oloinen matkasta ja aikaerosta, mutta eiköhän tämä tästä.

Matkalla Osakan kentältä

Perjantaina heti Matsuyamaan saavuttuani kävin yliopistolla. Paikallisen yhteyshenkilön kanssa olimme sopineet etukäteen, että pääportille saavuttuani kysyisin häntä nimellä, mutta portilla ollut viskaali ei puhunut eikä ymmärtänyt sanaakaan englantia, eikä tietänyt yhteyshenkiköäni nimeltä. Onneksi paikalle osui mies, joka tulkkasi ja sain auttavasti asiani toimitettua. Olkoonkin, että portinvartija neuvoi minut aivan väärään rakennukseen. Onneksi olin kirjoittanut ylös yhteyshenkilön puhelinnumeron, joka yllätyksekseni toimi ja sain hänet kiinni. Muuten haahuilisin varmaan vieläkin kampuksella. Ja toisin kuin monet muut, yhteyshenkilöni puhuu oikein hyvää englantia.

Majoitun kampusalueen liepeillä "kansainvälisessä talossa". Huone ei nyt kovin kummoinen ole, mutta mitäs sitä muuta tarvitsisi, kuin kylppärin ja makuuhuoneen? Ja vain yhden hämähäkinkin olen vasta löytänyt. Kylpyhuoneesta löytyy wc-pönttö, mutta se vaatii jo ihan oman tekstinsä joskus paremmalla ajalla... Ehkä sitten kun olen älypöntön ominaisuuksia uskaltautunut kokeilemaan. Juuri niin, se on sellainen japanilainen wc-pönttö.

Huoneeseen kuuluu talon puolesta on pieni jääkaappi, vedenkeitin (ruokaa! teetä!), teepussi per päivä, liinavaatteet, saippuat ja hammasharja. Eli siis sata kertaa enemmän kuin joskus taannoin Toulousen ekassa residenssissä. Muistan vieläkin sen jääkaapittomuuden ja vessan käytävän päässä. Että tämähän on ihan luksusta.

Talon pääpiru, vanhemman puoleinen nainen, ei puhu yhtään englantia. Alkujutut hoidettiin yhteyshenkilöni kanssa. Hän on kyllä ihan taivaan lahja. Tokihan se auttaisi, jos itse puhuisi edes auttavasti japania, mutta sitä ei nyt tähän hätään ehdi. Paikallisilla on kyllä yllättävän huono englannin taso, ja sekin vähä, mitä he puhuvat, sanotaan niin vahvalla aksentilla, ettei sitä englanniksi juuri erota. Osakassa oli kohtalaiset opasteet ja kuulutuksetkin asemalla englanniksi, mutta mitä kauemmas suurkaupungista pääsin, sitä vähemmän ymmärsin. Onneksi sentään numerot kirjoitetaan samalla tavalla.

Ostoskatuja Matsuyamassa

Matsuyamassa toistaiseksi vastaan tulleet länsimaiset ihmiset on laskettavissa yhden käden sormilla. Siitä huolimatta paikalliset eivät mitenkään tuijota tai näytä pitävän erikoisena. Tai ehkä tämä on nyt sitä japanilaista kohteliaisuutta. Plussana pidettäköön sitä, että näkymät täältä "yläkerrasta" ovat käytännössä esteettömät, vaikka olisi tungostakin.