Unelmia ja suunnitelmia

Mielestäni matkustamisen yksi parhaita puolia on se, kun odottaa matkaa. Saa suunnitella ja haaveilla. Etsiä tietoa, reittejä, majoitusvaihtoehtoja ja ravintoloita. Nähdä sielunsa silmin miten kaunista matkakohteessa on. Aina unelmat ja todellisuus ei kohtaa, mutta useimmiten löytyy jotain vielä upeampaa.

Viimeisen 5 vuoden aikana minulla on pääsääntöisesti ollut joku matka kokoajan joko tiedossa tai jo varattuna. Ja silloin kun ei ole ollut, on olo ollut vähän vajaa - ei sillä että aina muutenkaan kävisin kaikilla pytyillä. Jotain on puuttunut, olen kaivannut ja haikaillut. Enpä olisi uskonut entisenä Suomessa jurnuttajana, että matkailuun voi jäädä näin koukkuun.

Tilanne on tosin vähän muuttunut naimisiinmenon jälkeen, tai oikeastaan jo ihan siitä lähtien, kun aloimme seurustella. Sepä ei enää ollutkaan niin mahtavaa matkustaa yksin, kun olisi halunnut olla toisen kanssa ja kokea näkemänsä asiat yhdessä. Jakaa matkustuksen ilot ja surut toisen kanssa. Aikaisemmin liitelin työmatkoilla pääasiassa yksin, joskus työkavereiden kanssa. Villi ja vapaa. :) Onhan se edelleen kivaa matkustaa, vaikka matkat ovatkin yleensä pikaisia piipahduksia tiukalla aikataululla eikä perillä ehdi nähdä kuin kokous- ja hotellihuoneen, koska kyseessä on useimmiten työmatka. Ihka oikeasta lomamatkasta haaveilen edelleen. Ah, viikko jossain täyshoidossa, irti arjesta!



Käväisin huhtikuussa työn merkeissä Romaniassa ja Japanissa vietän touko-kesäkuun. Bukarest yllätti kauneudellaan ja arkkitehtuurillaan, sen vähän perusteella, mitä ehdin nähdä. Kevät oli huhtikuun lopulla jo paljon pidemmällä kuin Suomessa, mistä todisteena tämän tekstin kuvitus. Paljoa en kaupunkia ehtinyt nähdä, kas kun osallistuin konferenssiin. Onneksi tapahtumaan kuului myös muutama "valokierros" kaupungissa, valaistusalan konferenssi kun oli, joten ehdin nähdä edes valoja.





Bukarestia ei turhaan sanota pikku-Pariisiksi. Kaupungeissa on paljon samaa, mutta Bukarest ei (vielä) pullistele turisteja ja hintatasokin on kohtuullinen. Jos ja kun kaupungin ehostustyö jatkuu, turistit varmasti löytävät Bukarestin.





Japaniinkin lähden töiden ansiosta. Matka on osa Aasian ja Euroopan välistä vaihto-ohjelmaa, jossa tuetaan jatko-opiskelijoiden ja post-doccien lisäksi myös yliopistojen henkilökuntaa. Olisin voinut hakea ohjemasta post-doc-vaihtoa, mutta se olisi puolen vuoden pituinen ja huonommalla rahallisella korvauksella. Henkilökunnalle tarkoitettu 1 kuukauden vaihto houkutteli enemmän, koska puoli vuotta Japanissa olisi ollut nyt tähän elämäntilanteeseen nähden liian kauan liian kaukana. Sitten kun löydän jostain matka-apurahan, joka kattaisi järkevällä tasolla myös muun perheen muuttamisen, sitten voisin saada elämäni miehet mukaani. Sitä odotellessa...

Vaihtokohteeni sijaitsee Shikokun saarella Matsuyaman kaupungissa Ehimen yliopistossa. Shikokun saari on Japanin neljästä pääsaaresta se pienin ja ehkä tuntemattomin. Etukäteen olen jo vähän selvitellyt, mitä saarella olisi nähtävää. Olen oppinut, että saarella on 88 temppeliä käsittävä pyhiinvaellusreitti. Ehkä ei tule kierrettyä noita kaikkia, mutta varmasti osassa tulee käytyä. Karttaa tutkiessani olen huomannut, että temppeleitä on vähän joka nurkalla. Nähtäväksi jää, miten jaksan saarella kierrellä jalan tai muutenkaan, koska kysessä on kuitenkin sadekausi, jolloin lämpötila huitelee lähes 30 asteessa ja kosteusprosentissa riittää. Toukokuun lopun sääennusteet eivät onneksi ihan hurjilta näytä.

Juna- ja bussiyhteydet ovat osassa Shikokua aika hintsut, joten taidan keskittyä pääasiassa Matsuyaman ja sen lähistön tutkailuun. Auton vuokraaminen ei houkuta vasemmanpuoleisen liikenteen vuoksi, joten olen pitkälti julkisten varassa. Matsuyaman lähellä - tai no, mikä nyt on "lähellä", 50 km? - löytyy ainakin Shikokun ja Honshun saarten väliset hienot sillat, joita olisi kiva päästä tutkailemaan. Ja Sisämerelle, eli Shikokun, Honshun ja Kyushun saarten väliselle merialueelle tahtoisin seilaamaan.

Ja japanilainen ruoka, ah! Voi sitä sushin määrää, minkä napaani tulen ahtamaan. Ja udon-nuudelien. Vielä vain haaveilen Japanista, mutta kohta siitä tulee totta!